Teksti ja kuvat Marja-Liisa KinturiSt  Patrick’s Dayn paraati kokoaa sekä marssimaan että katujen varsille satojatuhansia enemmän tai vähemmän vihreään sonnustautuneita juhlijoita. Sitä, jolla ei ole tänä päivänä vihreää yllään, saa nimittäin perinteen mukaan nipistää.

Paraatissa on mukana silmiinpistävän paljon poliiseja – luulisi kaupungin rikollisilla olevan samoin juhlapäivä! Poliisikunnasta huomattavan suurella osalla on nimittäin irlantilaiset juuret. Tunnelma kadun varrella on riehakkaan vapautunut, ja jalkakäytävän reunalle eturiviin tunkeutuneet lapset ojentavat innokkaasti käsiään ohimarssijoiden läpsyteltäviksi.

Orjaksi Irlantiin vuonna 400 siepattu britti St. Patrick oli keskeinen henkilö irlantilaisten käännyttämisessä kristinuskoon. Hän onnistui pakenemaan orjuudesta, mutta palasi Irlantiin ja perusti sinne luostareita, kouluja ja kirkkoja. Pyhän Patrikin päivää 17. maaliskuuta vietetään hänen kuolemansa muistoksi.New Yorkissa Pyhän Patrikin päivän paraati järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1762, ja sieltä tapa on levinnyt moniin muihinkin Yhdysvaltain kaupunkeihin, mm. Chicagoon, missä on paljon sukujuuriltaan irlantilaisia. Vuodesta 1961 Chicago on värjännyt päivän kunniaksi jokensa vedet vihreiksi, ja esimerkiksi Savannahissa keskustan suihkukaivojen vedet värjätään vihreiksi.

Juhlijoita ja katselijoita

– Nuorempana juhlin Pyhän Patrikin päivää, mutta en enää, vastaa newyorkilaisen suunnittelutoimiston Ready 366:n toimitusjohtaja Susan Palombo.

– St. Patrick’s Day on kaikkien amerikkalaisten juhla, ei vain niiden, joilla on irlantilaiset sukujuuret. Tunnelma on kevyt ja iloinen. Monet ottavat päivän tai ainakin iltapäivän vapaaksi.

Juhlapäivästä on hänen mielestään tullut vain perin alkoholipitoinen:
– Varsinkin nuoret kokoontuvat baareihin juomaan vihreää olutta!

Itse Susan Palombo ei ole koskaan osallistunut paraatiin muutoin kuin yleisönä kadun varrella.
– Mukana paraatissa on paljon poliiseja ja palomiehiä, sillä heidän joukossaan on paljon niitä, joilla on irlantilaiset sukujuuret.

Päälleliimattua irlantilaisuutta

– Vaikka olen puoliksi irlantilainen, en ole koskaan osallistunut paraatiin täällä New Yorkissa, sanoo 3. Avenuella työskentelevä Advertising Agen videouutisista vastaava tuottaja Hoag Levins.

Yhtenä syynä on modernin mediatalon murskaava työtahti – toimistosta ei yksinkertaisesti voi livahtaa ulos kesken päivän.

– Toinen syy on sitten tapahtuman koomiset piirteet. Manhattanin metrot ja bussit ovat tupaten täynnä hilpeitä matkustajia, jotka pelleilevät hassuissa hatuissaan ja vihreissä asuissaan. Irlantilaisuus on paljon enemmän kuin mitä tämä New Yorkin päälle liimattu Pyhän Patrikin päivän perinne edustaa. En pidä siitä, mitä New Yorkissa tehdään Irlannin suojeluspyhimyksen nimissä. Ei varmasti HÄN itsekään, jos hän palaisi katsomaan  menoa.

Irlantilaisuutta kansojen sulatusuunissa

– Jokainen on irlantilainen Pyhän Patrikin päivänä New Yorkissa! Laura Winterhalter, American-Scandinavian Fooundationin New Yorkissa sijaitsevan myymälän johtaja vastaa kysymykseen, viettääkö hän sitä itse.

– Panen ylleni jotain vihreää, menen katsomaan upeaa paraatia ja syön jossain monista Manhattanin irlantilaisista pubeista jotain perinteistä ruokaa: kaalia ja suolalihaa sekä nautin tuopin Guinnessia.

Paraati ja St. Patrick’s Day -perinne muistuttavat hänelle, millainen kansojen sulatusuuni Amerikka on.
– …ja on hauska katsella isoa joukkoa vantteria miehiä hameissa!