Kilta vierailee

Pjotr Tsaikovskin lyyrisen oopperan Jolantan ensi-ilta Savonlinnan oopperajuhlilla

Pimeydestä valoon kuljetaan musiikin ja laulun voimin

Venäläisen säveltäjän Pjotr Tšaikovskin viimeiseksi jäänyt ooppera Jolanta soi kesäisen lempeästi ja soljuvasti tiistain ensi-illassa Savonlinnan oopperajuhlilla. Kun teoksen esittävät Bolšoi-teatterin solistit, kuoro ja orkesteri, voi odottaa vain maailman parasta Tšaikovski-tulkintaa.

Teos on Savonlinnan tyylikäs valinta Suomen itsenäisyyden 100-vuotisen juhlinnan kunniaksi, sillä on kulunut miltei 100 vuotta siitä, kun se esitettiin ensimmäisen kerran Suomessa, marraskuussa 1917 Helsingissä.

Maailman ensi-illasta Pietarin Mariinski-teatterissa tulee ensi marraskuussa 125 vuotta.

Torstai-iltana (27. heinäkuuta) Jolantaa saapui katsomaan myös Venäjän presidentti Vladimir Putin. Isäntänä toimi Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Mikä voisikaan olla parempi musiikillinen side kahden naapurimaan välillä kuin Tšaikovskin runollisesti kulkeva musiikki. Jolanta on jäänyt aivan turhaan Tšaikovskin tunnetuimpien oopperoiden, kuten Joutsenlammen, Pähkinänsärkijän ja Patarouvan varjoon.

Tiistain ensi-illan aluksi kuultiin sinfoninen sarja Pähkinänsärkijästä. Se on illan täydennystä, koska Jolanta on yksinäytöksinen ooppera.
Silmät kiinni tunnelmasta toiseen

Musiikki ja laulut olivat varmasti maailman huippua. Liki 100-jäsenisen kuoron osuudet soivat mykistävän tarkasti. Kapellimestari Tugan Sokhiev hallitsi tyylikkään vähäeleisesti, mutta tiukasti solistit, soittajat ja kuoron. Saimme, mitä odotimme.

Mutta se lavastus! Kun ooppera kertoo Provencen kuninkaan Renén sokeasta tyttärestä Jolantasta, johon burgundilainen ritari Vaudémont rakastuu ja saa lopulta omakseen, niin silloin olisi toivonut, että Olavinlinnaa itseään olisi käytetty enemmän lavasteena; siihen vanha linna olisi tarjonnut paljon mahdollisuuksia.

Nyt Jolantan lavastus lepäsi kahden suuren häkkirakennelman varassa, mustan ja valkoisen. Minimalismista olisi voinut mennä muutaman askeleen eteenpäin ja loihtia katsojille väriä ja silmäniloa. Musta edusti yötä, pimeyttä ja Jolantan sokeutta. Valkoinen rakennelma valoa, uskoa ja tulevaisuutta. Loppuiko lavastuksesta ja puvuista vastanneelta Alexander Borovskyltä aika vai uskallus heittäytyä Olavinlinnan tarjoamiin mahdollisuuksiin? Kuoron neulotut puvut olivat upeat. Nyt Jolanta oli lähellä konserttiversiota.

Jolanta, jota esitti sopraano Ekaterina Morozova, harhaili Pähkinänsärkijän aikana ääneti vailla päämäärää mustassa häkissään.

Morozova pääsi näyttämään taitonsa vasta oopperan loppupuolella yhdessä ritari Vaudémontin, tenori Dmytro Popovin kanssa. Popov sai ansaitusti aarioistaan bravo-huudot. Myös Robert, baritoni Konstantin Shushakov loisti Popovin tavoin.

Loisteliaasti esitetty musiikki ja upeat kuorokohtaukset korvasivat solistien vähäisen liikkuvuuden. Jolantasta saattoi aivan hyvin nauttia silmät kiinni ja antaa musiikin viedä mukanaan tunnelmasta toiseen.
**Savonlinnan oopperajuhlien pitkäaikainen markkinointipäällikkö Helena Kontiainen oli varannut Matkailutoimittajien Killan ryhmälle jälleen hyvät paikat salin keskeltä, jonne kuului ja näkyi. Helenalle sydämelliset kiitokset! Toivotamme hänelle ansaittuja senioripäiviä, jotka koittavat juhlahumusta päästyä.

Teksti Heino Ylisipola
Kuvat Savonlinnna oopperajuhlat

Ritari Vaudémont (tenori Dmytro Popov) järkyttyy kun hän huomaa, ettei Jolanta (sopraano Ekaterina Morozov) erota punaista ruusua valkoisesta.

Burgundilaiset ritarit ovat eksyneet metsässä. He eivät vielä tiedä, mikä heitä odottaa.

Ritari rakastuu syntymästään saakka sokeaan Jolantaan, joka vihdoin näkee valon. Musiikki pauhaa ja oopperassa on onnellinen, suorastaan liikuttava loppu.

Itä-Viroa kaikilla mausteilla

Suomalaiset matkailijat ovat aikaa sitten löytäneet Viron, mutta turistivirrat ovat tähän asti ohittaneet maan itäosat ja valuneet Tallinnan kautta pääasiassa  etelään ja länteen. Itä-Viro on tunnettu lähinnä teollisuusalueena, mutta vuodesta 2007 alkaen sen matkailutarjontaan on ryhdytty toden teolla panostamaan. Kymmenen vuoden työ on tuonut myös tulosta.

Alueen matkailupalvelut ovat kehittyneet nopeasti ja uutta nähtävää ja koettavaa löytyy erilaisille kohderyhmille. Tarjolla on nykyisin niin kartanoromantiikkaa kuin moderneja kylpylöitä, huimapäisiä seikkailuja maan päällä, sen uumenissa ja vesillä unohtamatta kulttuuria ja kulinaarisia nautintoja.
"Alueen yritykset, paikallishallinto ja organisaatiot muodostivat vuonna 2010 matkailuklusterin, ja minun työni on edistää tämän alueen matkailua", kertoo Itä-Virumaan matkailuklusterin koordinaattori Kadri Jalonen
Hän on koulutukseltaan maantieteilijä, joten matkailijoille tarjolla oleva luonnon monimuotoisuus on lähellä hänen sydäntään.

Kuvauksellinen törmärannikko

Rannikkoa Tallinnasta itään kutsutaan törmärannikoksi mereen syöksyvien jyrkänteiden perusteella, mutta yhtä hyvin aluetta voisi kuvailla kylpylärannikoksi, sillä reitille mahtuu sekä pienempiä että isompia rentoutumispaikkoja. Isoimmasta päästä ovat Toilan kylpylä-hotelli noin 170 km Tallinnasta sekä kylpylähotelli Meresuu lähempänä Narvan kaupunkia. Kuvauksellisella törmärannikolla matkan varrelle mahtuu pienempiä rentoutumispaikkoja, kuten Sakan kartano aristokraattista arvokkuutta huokuvilla sisätiloillaan sekä tilavilla kokous- ja majoitushuoneillaan. 
Toilan kylpylä on jättimäinen virkistys- ja hemmottelukeskus, joka houkuttelee erilaisilla saunoillaan ja monipuolisilla hoidoillaan viihtymään ja rentoutumaan.  Se rakennettiin aikoinaan huolehtimaan palavankiven kaivoksessa työskentelevien terveydestä. Hoitolaitoksesta se muuttui vähitellen monipuoliseksi kylpylä- ja viihdekeskukseksi. 
Seuraava vaikuttava kylpylähotelli matkalla kohti itää on Meresuu Narva-Jõesuussa. Se tarjoaa samalla tavoin monipuoliset virkistysmahdollisuudet - ryhmille myös eksoottisia saunarituaaleja.  Saunomiseen tottuneille suomalaisille rituaalit eivät ehkä ole aivan yhtä eksoottisia kuin joillekin muille kansallisuuksille. Löyly on kuitenkin kuumaa ja terassin pienen altaan vesi hyisen kylmää - extreme-lajista puhuminen ei siis ole liioittelua.

Kattaus hengenravintoa

Meresuusta on 40 kilometrin matka Jõhvin modernille konserttitalolle nauttimaan korkeatasoisesta kulttuuritarjonnasta. Tällä kertaa "kattaus" käsitti vierailulla olleen Georgian valtionbaletin kolmiosaisen loistokkaan esityksen (Les Sylphides, The Spirit of the Rose sekä the Firebird). Esityksen jälkeen vierailla on hyvä tilaisuus nauttia iltapalasta alakerran Noot-kahvilassa.
Hengenravinnoksi voisi lukea myös Sillamäen kaupungin Stalinin aikaisen arkkitehtuurin - se hämmästyttää klassisuudellaan. Kaupunki oli mm. arvokkaiden metalliensa takia neuvostoaikana strateginen ja sinne oli keskitetty Neuvostoliiton atomitutkimus, joten sitä ei näytetty edes kartalla. Kaupunkilaiset saivat postinsa tiettyyn postilokeroon, joka päällisin puolin viittasi Moskovaan. Nyt kaupungin kommunismin aikaista historiaa muistellaan pilke silmäkulmassa pienessä museossa. Se löytyy tyylikkään kulttuurikeskuksen kellarikerroksesta. 

Niin maailma muuttuu...

Kreenholmin jättimäinen, nykyisin jo autioitunut tekstiilitehdas Narvassa ("Viron Finlayson") tuotti aikoinaan kankaita myös suomalaisille tekstiilialan yrityksille. Nykyisin valtavat kutomosalit kaikuvat tyhjyyttään, maalit kuoriutuvat seinistä ja osin rikotut ikkunat pitävät huolen ilmanvaihdosta. Tehdasalue reunustaa Narva-jokea, jonka toisella rannalla Venäjän puolella elämä jatkuu. Ennen sieltä tultiin tänne työhön kapeaa siltaa pitkin. Narva-joen rantaan vastapäätä jyhkeää Venäjän Iivananlinnaa on joenmutkaan rakennettu viehättävä pieni uimaranta ja terasseja auringonottoa varten. 
Hermannin muhkea linnoitus Narvassa on viime vuosina muuttunut monipuoliseksi tapahtumapaikaksi ja Rondeel-ravintola sen suojissa pitää yllä paikallista ruokaperinnettä nykymakuun mukautettuna. Lähellä linnaa on matkailijoille tarjolla myös uutuuskohde, maanalaiset käytävät eli Victorian bastionin kasematit, joiden kosteilla käytävillä ajanmukaiseen asuun sonnustautunut opas Denis Bjorkland ruokkii kävijöiden mielikuvitusta sopivilla tarinoilla.
Hämyisten kellarikäytävien jälkeen Sakan kartanon aristokraattinen tunnelma vie matkailijan nopeasti tyystin toiseen maailmaan. Kartanon isäntä Tõnis Kaasik kierrättää vieraansa tiluksillaan ja esittelee paikkoja: Neuvostoliiton rajakiveä, meritornia, jossa on nykyisin kokoustiloja, jyrkältä törmältä alas rantaan johtavia portaita, sivurakennuksen pientä kylpylää, talon kokous- ja majoitustiloja sekä talon ja tilan vuosisataista historiaa.

Sallittu hurjapäille!

Palavankiven kaivos- ja louhosalue on laaja. Sinne on vuosikymmenien kuluessa syntynyt niin laaksoja kuin kukkuloitakin ja myös hyvin aidolta vaikuttava järvimaisema, kun avolouhoksen alimmat alueet ovat täyttyneet vedellä. Mikä loistava paikka hiuksia nostattavaan hurjasteluun sekä maalla että vedessä! Adrenaator-yhtiön isopyöräiset, (lähes) monsteriajoneuvot rymistelevät metsäisillä rinteillä hiuksia nostattavalla tavalla. Turvavyöt on todellakin syytä pitää kiinni! 

Alueelle on suunnitteilla myös moottorivenekilpailuja pitkänomaisissa, veden täyttämissä kanjoneissa, jotka näyttävät päällisin puolin edustavan järviluontoa parhaimmillaan. Paikkoja on maisemoitu ja maisemoidaan edelleen, mutta pidetään samalla niin luonnontilassa, että tavalliset autoilijat eivät innostuisi riskeeraamaan ajopelejään ja matkustajiensa henkeä vaarallisella alueella. 
Palavan kiven louhinta on aikaa sitten loppunut ja kaivoksesta tehty museo, jossa entinen aito kaivosmies Enn Liivik esittelee vanhaa työmaatansa ja ohjaa vieraat ensimmäiseksi pienen kaivosjunan kirskuvaan kyytiin syvemmälle pimeään. Hän näyttää, kuinka jykevä laite jyrsii palavaa kiveä kaivoskäytävän seinästä ja kuinka kivikuormalla täytetyt vaunut pyöräytetään tyhjiksi hihnalle, joka kuljettaa kivet maan pinnalle. Kierroksen päätteeksi vieraille tarjotaan kaivosmiehen lounas: maukasta borsch-keittoa ja hapanleipää lisukkeineen. 

Aika palata aurinkoon

Noin puolen tunnin ajomatkan päässä palavankiven kaivoksesta sijaitsee Purtsen linnoitus, jossa on sekä maukasta olutta tuottava pienpanimo että kahvila.  Paikan omistaja Janner Eskor esitteli kuvista, kuinka valtava urakka jälleenrakennustyö on ollut. Linnoituksesta ei ollut käytännössä paljoakaan jäljellä, kun sitä ryhdyttiin restauroimaan. Nyt tilat ovat pääosin kunnossa. Sisäänkäynti tosin vaatii vielä viilausta, sillä vanhan linnoituksen kapea portaikko on osoittautunut hiukan hankalaksi. Kaikki aikanaan.
Itä-Virumaa on todellakin toista maata, johon kannattaa tutustua!

Teksti ja kuvat Marja-Liisa Kinturi

Toilan satamaa tukikohtanaan pitävä Toilan meripelastusseura on kesäkaudella tarjoamassa huimaa moottorivenekyytiä Suomenlahden tyrskyissä ja antoi "avaruuspukuihin" puetuille Rusty Snyderille ja Kirsti Sergejeffille ja muille matkailutoimittajille siitä pärskyviä näytteitä (kuvassa oikealla).

Toilan "Paratiisin" uumenissa voi helliä itseään lämpimillä kylvyillä ja vilvoitella sisäpihan kukkaloiston keskellä.

Jõhvin konserttitalon johtaja Marika Pärg kertoi vieraille talon toiminnasta, ohjelmistosta ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Kaivosmiehen lounas, maukas borsch-keitto lisukkeineen tarjoillaan paikan päällä kaivoksen uumenissa.

Purtsen linnoitus on restauroitu alusta loppuun. Paikka on täynnä legendoja ja tunnelmaa, jota voi nauttia samalla kun nauttii makunystyröitä hivelevistä oluen eri vivahteista.

Purtsen valikoimassa on sekä tummia että vaaleita oluita.

Espanjan aurinkoon, pois räntäsateesta!

"Kaikki puhuu Espanjan puolesta" luki taannoin suomalaisen matkatoimiston mainossateenvarjoissa.
Iskulause piti paikkansa erityisen hyvin, kun Costa Bravan ja Gironan alueen matkailuvaikuttajat kutsuivat toukokuisessa räntäsateessa suomalaisia kollegoita ja matkailutoimittajia tutustumaan alueensa monipuoliseen matkailuantiin. Räntäsateesta puhuminen ei ole yhtään liioiteltua kesäkuussakaan - ainakaan Lapissa!

Kokoontumispaikka eli ravintola Copas y Tapas Helsingin Fabianinkadulla oli hyisestä säästä huolimatta mitä lämpimin ja herkullisin miljöö esitellä alueen maukkaita viinejä ja muita makuja sekä monipuolista majoitus- ja aktiviteettitarjontaa. 

Tutusta ja matkailijoita pursuavasta Barcelonasta kannattaa siis suunnata pari askelta kohti etelää ja nauttia astetta rauhallisemmasta, aidosta ja alkuperäisestä Espanjasta - unohtamatta tietenkään lähistöllä Gironan alueella kurkottelevaa vehreää Pyreneiden vuoristoa. 

Teksti ja kuvat Marja-Liisa Kinturi

Costa Bravan ja Gironan alueen matkailupalveluja tarjoavat yrittäjät esittelivät houkuttelevaa tarjontaansa Helsingissä ravintola Copas y Tapas -ravintolan tiloissa, kun ulkona vihmoi toukokuinen räntäsade.

Matkailujulisteiden kertomaa

Näin Suomea markkinoitiin sata vuotta sitten

Kiltalaisille tarjoiltiin todellista herkkua Kansallismuseossa. Come to Finland -matkailujulistenäyttely on mainio läpileikkaus Suomen tunnetuksi tekemisestä ulkomailla sekä kotimaassa aina 1800-luvun loppuvuosilta lähes nykypäivään.

Julisteiden takaa löytyy uskomattomia tekijänimiä. Axel Gallenin (myöhemmin Gallen-Kallela) Imatrankoskea esittelevä juliste valonheittäjineen vuodelta 1893 olisi vielä käypä nykypäivinäkin. Samoin Hugo Simbergin Ahvenanmaata kylpyläkohteena esittelevä juliste vuodelta 1902 kelpaisi tänäänkin.
Uudempia tekijänimiä on vaikka kuinka paljon; Aleksi Tuhka, Ilmari Sysimetsä, Martti Mykkänen ja heidän lisäkseen suuri joukko muita erinomaisia taiteilijoita. Henkilökohtaisesti oli yllättävää törmätä valokuvaaja Atte Matilaisen kuvan perusteella tehtyyn julisteeseen. Aten kanssa olen tehnyt monia erinomaisia juttukeikkoja mitä erilaisimmista aiheista.

Näyttelyssä on myös koko joukko julisteita, joiden tekijä on tuntematon. Magnus Londen, näyttelyn kokoaja, on yrittänyt löytää näitä tuntemattomia tekijöitä. Joitakin hän on saanut selvitetyksi, mutta osa on edelleenkin selvittämättä.

Magnus Londen on ollut näyttelyn sielu. Mies on hurahtanut matkailujulisteisiin,  kerännyt noin 80 julisteen kokoelman ja perustanut oman yhtiön Come to Finland Publishing Ab Oy:n etsimään vielä kadoksissa olevia julisteita ja julkaisemaan kuvateoksia julisteista.  Hänen käyntikortissaan on ammattina julisteiden metsästäjä. Näyttelyn oppaana hän oli suorastaan suvereeni.


Harry Hudson Rodmellin piirtämä Finland Line -juliste on vuodelta 1920. Silloin Suomeen matkattiin Ison-Britannian Hullista useamman sataman kautta.

Tämä Jorma Suhosen vuonna 1939 piirtämä samppanjajuliste on yksi näyttelyn koonneen Magnus Londenin suosikeista.

Lappi, Hanko ja Helsinki

Julisteet ovat esitelleet Suomea eksoottisena kohteena. aina 1900-luvun alusta saakka. Laivayhtiöt ovat näyttävästi esillä, samoin Aero eli nykyinen Finnair.
VR:n julistetarjonta on ollut myös laajaa: rengasmatkoja, perhelomia, kalamatkoja.
Eri varustamoiden laivamatkoja mainostettiin niin Tallinnaan,  Ruotsiin, Saksaan, Englantiin ja jopa Amerikkoihin saakka. Ja tietysti myös näistä maista Suomeen. Magnus Londen löysi vanhoja Suomen Höyrylaivan julisteita Tallinkin varastosta Tallinnassa.

Suomesta nykyisinkin tunnetut matkailukohteet ovat olleet esillä vuosikymmeniä. Helsinki, Lapin eri kohteet, Imatra, Turku, Tampere, Lappeenranta, Hanko, Kuopio. Hiihtäminen, sisävesilaivat ja kalastus sekä kylpylät olivat  julisteissa näyttävästi esillä - nyt siis myös Kansallismuseossa.

Jorma Suhosen piirtämä Aero-juliste on vuodelta 1939. Silloin elettiin DC-3:n aikaa, Aerosta tuli myöhemmin Finnair.

Julistemetsästäjä Magnus Londenin kokoamassa näyttelyssä on useita harvinaisuuksia. Kansallispukuinen Suomi-neito on Olavi Vepsäläisen käsialaa vuodelta 1948.

Julisteiden grand old man

Killan vierailun tähti oli professori Erik Bruun. Suomenlinnassa asuva, 7. huhtikuuta  91 vuotta täyttävä taiteilija työskentelee vieläkin.
Kansallismuseossa Bruun kertoi työtavoistaan ja töistään.

Kuudenkymmenen työvuoden aikana häneltä ovat syntynyt mm. legendaariset Jaffa-virvoitusjuomajulisteet ja suuri määrä erilaisia matkailujulisteita. Markka-ajan tuhannen markan setelikin on hänen suunnittelemansa. Saimaan norppakin saa olla hänelle kiitollinen. Bruunin norppajuliste herätti ihmiset  ja sai aikaan sen, että sukupuuttoon kuolemassa ollut norppa voi nyt varsin hyvin. Hänen töistään osa päätyi myös Finnairin käyttöön. Bruunin julisteet ovat voittaneet monia palkintoja. Londenin kirjan esittelyn mukaan Bruunin työt ovat merkittävä osa Suomen kulttuuriperintöä.

Teksti Markku Marttinen Kuvat Eero Nokela

Kansallismuseon Come to Finland -näyttely on avoinna 28.5.2017 saakka.

Kesäolympialaiset oli määrä pitää Helsingissä vuonna 1940, mutta sota muutti suunnitelmat. Ilmari Sysimetsän vuonna 1939 piirtämä Paavo Nurmi -aiheinen olympiajuliste päivitettiin ja julkaistiin uudelleen vuonna 1952, jolloin Suomi vihdoin sai pitää kesäkisat.

Professori, taiteilja Erik Bruun ei aio ikinä jäädä eläkkeelle. Koko ajan hänellä on työn alla "jotain". Hän täyttää huhtikuun 7. päivänä 91 vuotta. "Minulle sanottiin joskus, että valokuvassa pitää aina hymyillä", virkeä julistetaiteen Grand Old Man vitsaili.

Taiteilija Erik Bruun tarjosi kala-aiheista julistetta vuonna 1957 silloiselle Aerolle, mutta mainospäällikkö torjui sen toteamalla, etteivät kolme todennäköisesti mätänevää kalaa ole sopiva lentoyhtiön mainokseksi. Noh, myöhemmin päätös purettiin ja kalalentokonejulisteeseen lisättiin Finnairin logo. Oikealla Erkki Mattssonin Caravelle-piirros vuodelta 1962.

ITB on maailman suurin matkamessutapahtuma

Teksti ja kuvat Reijo Härkönen


Kun 109 000 matkailualan ammattilaista kokoontuu samaan aikaan Berliinissä, ei muualta ole vertailukohtaa. ITB eli Internationale Tourismus-Börse järjestettiin tänä vuonna 8.-12. maaliskuuta Messe Berlin -keskuksessa. Kiltaa messuilla edusti toimittaja Reijo Härkönen.

Median edustajia oli 80 maasta 5 000, mutta suomalaisia ei tainnut juuri olla. Lehdistön akkreditointi kuitenkin on helppoa netissä, ja itse voi myös tulostaa pääsylipun, kunhan on skannannut lehdistökortin Berliiniin. On silti hyvä muistaa, että hotellien hinnat näin suositussa tapahtumassa nousevat pilviin. 

ITB:ssä huomaa, missä maissa raha liikkuu. Hiekkamaat eli Arabiemiraattien valtiot olivat varanneet kokonaisen hallin. Suomeenkin nyt lentonsa aloittanut Qatar Airways oli tuonut paikalle lentokoneen etuosaa kuvaavan rakennelman, ja ovathan uudet bisnesluokan istuimet ja palvelut omaa luokkaansa. Suomeen lennetään vielä Airbus 320:llä, mutta syksyllä reittiä Dohaan alkaa lentää Boeing 787 Dreamliner. Finnair ei yllättäen ollut mukana Suomen osastoilla, vaan esittäytyi yhdessä Vietnamin, Korean ja muiden Aasian maiden hallissa. 

Maita oli esillä 184, ja tämän vuoden partnerimaa oli Botswana. Kaikkiaan 10 000 erilaista yritystä esitteli itseään. Mutta eivät pelkästään rikkaat maat olleet mukana suurilla osastoilla. Esimerkiksi Nepalista oli tullut 24 matkailualan yritystä.

Botswanaa voi nimittää hyvällä syyllä luontomatkailun paratiisiksi. Paikalla oli myös maan ympäristöstä, villieläimistä ja matkailusta vastaava ministeri Tshekedi Khama. Hän toi yhden esimerkin maansa matkailusta: kun eteläisessä Afrikassa tapetaan tuhansia sarvikuonoja, Botswanassa tapettiin viime vuonna vain yksi. "Ja tässäkin on yksi liikaa."

Matkailulla on ollut tärkeä osa Botswanan kehitykseen. Yksi maailman köyhimmistä maista vuonna 1966 on noussut nyt keskikastiin. "Botswana on alueen ainoa maa, joka on kieltänyt täysin villieläinten metsästyksen", sanoi ministeri Khama.

Vuoden teema: kestävä matkailu

Tämän vuoden maailmanlaajuinen teema, kestävä matkailu, oli esillä useiden maiden osastoilla ja seminaareissa. Kannettiin huolta lasten oikeuksista ja hotelleissa työskentelevien ongelmista ihmisoikeuksien toteutumisessa.

Moni asiantuntija näki matkailun tulevaisuuden hyvänä etenkin talouden näkymien nyt parantuessa. Mutta oli Berliinissäkin katastrofin tunnelmia. Perjantaina, kolmantena messupäivänä, Tegelin ja Schönefeldin lentokentät oli suljettu lakon vuoksi. Moni osallistuja oli ajatellut lentää kotiin, kun ammattilaisaika loppui. Lakon syynä oli niin kuin meilläkin, raha. Joku lakkolaisista muistutti, että tuhannen euron palkalla ei oikein tule toimeen.

Kun puhutaan lentämisestä Berliiniin, ei voi olla päivittelemättä Brandenburgin kentän (BER) tilannetta. Kentän piti avautua jo aikoja sitten, mutta avautuminen on viivästynyt, ehkä kenttä voi valmistua korkeintaan 2019, eikä missään nimessä tänä vuonna. Milloin on ollut ongelmia paloturvallisuuden kanssa, milloin ovia ei saa kiinni. Yksi asia toimii, sillä valot palavat yötä päivää, eikä kukaan osaa niitä katkaista. Kyllä BER-kentällä ihmisiäkin käy, turistikierroksilla!

Berliinin kaksi kansainvälistä kenttää Tegel ja etenkin Schönefeld ovat aikansa eläneitä. Schönefeld on arvioitu Euroopan huonoimmaksi kentäksi, siellä kun ei ole esimerkiksi riittävästi istuimia jalkojen lepuuttamiseen. Suomen maakuntakentätkin taitavat päihittää Schönefeldin, suomeksi se on "kaunis pelto". Tegeliin, jonne Suomesta lennetään, pääsee kaupunkiin vain bussilla. Ei ole metroa eikä junaa, mutta eipä lipun hintakaan päätä huimaa, 2,80 euroa.

Botswanassa on panostettu luontomatkailuun ja tulokset näkyvät. Botswana on alueen ainoa maa, joka on kieltänyt täysin villieläinten metsästyksen.

Killan edustaja Etelä-Amerikassa, osa 3

Maailmanlopun tiellä: Valaita, jäätiköitä ja Oh Patagonia!

Argentiina ja Chile jakavat Patagonian, joka on tasankojen, laaksojen ja vuorten peittämä alue Atlantin ja Tyynenmeren välillä. Alueen pinta-ala on noin miljoona neliökilometriä, eli kolme kertaa Suomen kokoinen. Täällä  tuuli on armoton ja kondori on  ilman herra, kirjoittaa Adrián Soto matkansa eteläisimmästä kolkasta.

Teksti ja kuvat Adrián Soto

Autolautta Yaghan lähtee kerran viikossa Punta Arenasin satamasta, myyttisestä Magalhãesinsalmesta kohti Puerto Williamsia, joka on Kap Hornin kunnan hallintokeskus. Matka eteläisen Tyynenmeren kanavalabyrinttien kautta kestää 32 tuntia. Yaghan on 70 metriä pitkä ja 16 metriä leveä. Se voi kuljettaa 200 matkustajaa ja 70 henkilöautoa. Yaghanin kanssa samaan aikaan satamasta lähtee myös Bahamalle rekisteröity luksusristeilyalus Crystal Serenity.

Elämme eteläisen pallonpuoliskon kesäaikaa. Silti lähdön hetkellä on koleaa ja tihuttaa vettä. Tulimaan siluetti salmen toisella puolella näkyy kehnosti. Kolmen tunnin seilaamisen jälkeen ohitamme Etelä-Amerikan eteläisimmän maamerkin San Isidron majakan, ja salmen vastakkaisella puolella kohoavat Dawsonin saaren korkeat kukkulat. Saarella on traaginen menneisyys. Sata vuotta sitten italialainen veljeskunta internoi täällä Tulimaan alkuperäiskansan, Seik´namien, viimeiset edustajat. Törmäys läntisen sivilisaation kanssa oli intiaaneille kohtalokas. Myöhemmin diktaattori Augusto Pinochet avasi saarella keskitysleirin oppositiojohtajille.

Luksusristeilijä Crystal Serenity seilaa Beaglen kanavassa.

Aamun koitteessa seilaamme Lohduttomuuden lahdelle (Bahía Desolución), ja laiva keikkuu jonkin verran, koska olemme lähes avomerellä. Huomaan, että edessämme seilaa Crystal Serenity. Meillä on vielä muutakin matkaseuraa. Albatrossien upea lento on todella vaikuttavaa. Lämpötila on pudonnut +8 asteeseen, ja laivan kokka on kohti Valaanpyytäjien kanavaa (Canal Ballenero). Kun tulemme kanavan suuhun, häiritsemme patagonianmerileijonia, jotka touhuavat aamuleikeissään. 

Albatrossin kilpailijaksi täällä on noussut keisarimerimetso. Merellä on kova kuhina, kun tonina- eli chilendelfiiniparvi ui laivan lähelle. Delfiini on noin puolitoista metriä pitkä, ja se seuraa usein laivoja. Kello 14 Yaghan seilaa myyttiseen Beaglen kanavaan. Kapea ja syvä kanava jakaa Tulimaan ja Kap Hornin saariston leveyssuunnassa kahtia. Tulimaan puolella kohoava 2 500 metriä korkea Darwinin vuoristo on Andien eteläisin osa. Ensimmäiset jäätiköt näkyvät jo, ja lämpötila on +4 astetta.

Olemme seilanneet pari tuntia pitkin Beaglen kanavaa, kun laivan miehistö huutaa:

− Valaita oikealla!

Näen vain vesisuihkuja, joita valaat puhaltavat pintaan noustessaan. Nyt täytyy olla tarkkana. Puolen tunnin päästä valaat ovat kanavan vasemmalla puolella. Nyt näen ne todella hyvin, ja sitten yksi niistä vilauttaa nopeasti komeaa pyrstöään. Olemme miekkavalasparven (Orcinus orca)  lähellä.

Beaglen kanavaa kutsutaan myös jäätiköiden bulevardiksi. Pian selviää miksi. Ensin tulee vastaan vuorilta hitaasti valuva valtava Roncaglin jäätikkö ja sen jälkeen vielä suurempi Italian jäätikkö sekä Hollannin jäätikkö.

− Kun kävin täällä ensimmäisen kerran 1982, Roncagli ulottui vielä kanavan rantaan asti. Nyt se on vetäytynyt noin 200 metriä. Täällä näkee, että ilmastonmuutos on todellinen, sanoo kokenut merimies Hugo Ramirez.

Roncaglin jäätikkö hupenee kesällä.

Autolauta Yaghan seilaa eteläisillä kanavilla kerran viikossa.

Pimeys tulee 21.30. Kanavan pohjoispuolella näkyvät jo Ushuaian kaupungin valot. Se on Argentiinan Tulimaan pääkaupunki ja laivamme seuralaisen, Crystal Serenityn, seuraava satama. Me jatkamme matkaa vielä neljä tuntia. Tulemme Puerto Williamsiin noin kahden aikaan yöllä. Aamulla kaupungissa sataa vettä ja lähellä olevilla kukkuloilla lunta. Pieni ja nuori kaupunki, 2 500 asukasta. Puolet väestöstä työskentelee kuningasrapujen pyynnin parissa, ja toinen puoli saa elantonsa matkailusta ja Chilen laivaston palveluksessa. Täältä lähtevät Kap Hornin seikkailijat.

Punta Arenas on Chilen Patagonian pääkaupunki Magalhãsinsalmen rannalla.

Kaksi chileläistä merikarhua.

Pingviinien marssi Magdalenan saarella Magalhãesinsalmessa.

Patagonian historiassa romantiikka on kaukana

Kun eurooppalaiset saapuivat näille kaukaisille seuduille, he olivat todella hämmästyneitä. Paikannimet kertovat hyvin heidän mielentiloistaan: Turhalahti, Nälkäsatama, Viimeisen toivon vuono, Lohduttomuuden saari, Kärsimyksen käytävä. Portugalilainen löytöretkeilijä Fernão de Magalhães löysi jalanjälkiä, jotka olivat kaksi kertaa suuremmat kuin Iberian niemimaan miehen omat jäljet. Hän nimesi paikalliset asukkaat isojalkaisiksi eli Patagoneiksi. Sen jälkeen alue pysyi suhteellisen rauhallisena, ja intiaanit, Tehuelchesitjatkoivat elämäänsä ikivanhojen perinteidensä mukaan.

Argentiina ja Chile jakavat Patagonian, joka on tasankojen, laaksojen ja vuorten peittämä alue Atlantin ja Tyynenmeren välillä. Alueen pinta-ala on noin miljoona neliökilometriä, eli kolme kertaa Suomen kokoinen. Täällä  tuuli on armoton ja kondori on  ilman herra. Kasvillisuus on niukkaa. Kun 1800-luvun alussa teollinen vallankumous lähti Euroopassa koville kierroksille, Patagoniassakin alkoi tapahtua. 

Falklandin saarelta Patagoniaan tuodut lampaat vaativat paljon ruohoa ja siten isoja maatiloja. Käsittämättömästi Argentiinan ja Chilen valtiot lahjoittivat miljoonia ja miljoonia hehtaareja espanjalaiselle, saksalaisille, englantilaiselle ja ranskalaiselle yrittäjille, jotka alkoivat hävittää guanakoa, Tehuelche-intiaanien tärkeintä saaliseläintä. Myöhemmin intiaaneja metsästettiin maanomistajien toimesta. Kaikki tämä tapahtui vain sata vuotta sitten. Suurmaanomistajien kerhoon mahtui kourallinen miehiä.

Patagoniassa voi vielä nähdä tuhansia lampaita piikkilankojen takana. Se tarkoittaa, että vaikka villa- ja lihabisnes on nähnyt parempiakin aikoja, se on edelleen kannattavaa puuhaa. 1970-luvulla toimittaja ja kirjailija Bruce Chatwin julkaisi teoksen Patagonia, Patagonia, joka nousi suureen suosioon. Chatwin oli alueella puoli vuotta ja haastatteli ihmisiä, jotka olivat paenneet kotimaastaan, mutta ei juuri antanut tilaa alueella tapahtuneille julmuuksille.

Mykistävä Torres del Painen kansallispuisto Chilen puolella.

Elegantit Guanakot: suurmaanomistajat ajoivat lajin lähes sukupuuttoon.

Eteläisimmän Chilen tunnetuin nähtävyys on kansallispuisto Torres del Paine. Vuonna 1959 perustettu puisto on kooltaan 120 242 hehtaaria. Alueen tunnus on kolme graniittitornia, joka nousevat 3000 metriä korkeiden vuorten keskeltä. Puistossa on puoli tusinaa järveä, useita jokia ja vesiputouksia. Suurin osa vesistä on peräisin neljästä jäätiköstä, jotka ulottuvat puiston asti.

1978 Unesco julisti Torres del Painen maailman biosfäärin suojelukohteeksi. Täällä elävät rauhassa guanakot, kondorikotkat, nandut ja puumat. Puisto sijaitsee 120 kilometrin päässä Puerto Natalesista, joka on luonnollinen tukikohta alueella vieraileville.

Upeasta puistosta on tullut kasainvälinen patikointiparatiisi. Vuosittain noin 250 000 ihmistä saapuu nauttimaan paikallisen luonnon kauneudesta. Patikointireittejä on joka lähtöön, kestoltaan muutamasta tunnista kokonaiseen viikkoon.

Harvinaisia mustakaulajoutsenia Puerto Natalesin edustalla.

Torres del Paine illalla. Näkymä Toro-järveltä.

Killan edustaja Etelä-Amerikassa, osa 2

Buenos Airesin kesässä tango soi kaikkialla

Tangon kotikaupunki on kuin tanssi itse: kiehtova, viettelevä ja täynnä elinvoimaista energiaa. Kaupunki on täynnä romanttisia ravintoloita ja jännittävää yöelämää. Eurooppalainen perinne näkyy arkkitehtuurissa ja katukuvassa. Lähes 90 % argentiinalaisista on etnisesti eurooppalaisia. Buenos Airesissa on 2,7 miljoonaa asukasta, mutta sen metropolialueella asukkaita on yli 13 miljoonaa.

Argentiinalainen tango on monen musiikkisuuntauksen onnistunut fuusio, siinä voi kuulla vaikutteita Afrikasta, Euroopasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Tango kukoisti Buenos Airesin työläiskortteleissa kuten Bocassa ja San Telmossa jo 120 vuotta sitten. Enrique Santos de Dicépolo, yksi tangon suurimmista sanoittajista, kirjoitti näin: "tango on surullinen ajatus, joka tanssitaan."

Aluksi tango koki kovaa vastustusta katolisen kirkon ja Buenos Airesin porvariston taholta. Ne pitivät uutta tanssia dekadenttina ja likaisena lajina, missä mies ja nainen liikkuvat tiukasti kiinni toisissaan. Samaan aikaan Argentiinaan saapui arvion mukaan noin kaksi miljoonaa emigranttia, joita tuli muun muassa Italiasta, Espanjasta, Puolasta, Saksasta ja Armeniasta. Nämä siirtolaiset ottivat tangon nopeasti omakseen.

Vuonna 1920, ensimmäisen maailmansodan jälkeen, tango oli suosittu myös Ranskassa, Espanjassa, Puolassa ja jopa Neuvostoliitossa. Siihen aikaan tango rantautui myös Suomeen. 20-luvulla tapahtui myös Carlos Gardelin läpimurto. Gardel on tangon ehdoton suurnimi ja lajin ensimmäinen maailmantähti.

Tämän jälkeen tangosta tuli Argentiinan ylpeys ja kansallistanssi. Kun matkailija saapuu Buenos Airesiin, hän huomaa heti, että tanssi on osa kaupungin arkielämää. Kaupungissa on yli 170 tangoesitystä päivittäin, ja lisäksi siellä toimii lukuisia akatemioita, missä voi opiskella tangon kuvioita. Lähes kaikki esitykset ovat maksullisia, ja hintahaarukka on huomattava. Tangoshow, joka sisältää illallisen esimerkiksi Viejo Almacenissa (Avenida Independencia 299) maksaa 150 euroa, ja 20 eurolla voi katsella pelkän tanssiesityksen maineikkaassa Cafe Tortonissa (Avenida de Mayo 825).

Mutta laadukkaista tangoesityksistä voi nauttia myös ilmaiseksi kadulla, esimerkiksi kello 18:n jälkeen keskustan Florida-kävelykadulla tai sunnuntai-iltaisin Plaza Dorregossa San Telmon kaupunginosassa.
Paljon enemmän kuin tango

Matkailunettisivusto TripAdvisor nimitti Buenos Airesin pari vuotta sitten Latinalaisen Amerikan Travellers` Choice -kohteeksi. Toki Argentiinan pääkaupunki on monipuolinen. Siellä on jatkuva monipuolinen kulttuuritarjonta, josta hyvä esimerkki on oopperatalo Teatro Colón, joka mahtuu maailman parhaiden oopperatalojen top-vitoseen. MALBA, Latinalaisen Amerikan modernin taiteen museo, on myös vierailun arvoinen.

Argentiina on lisäksi kuuluisa hyvästä lihakarjastaan. Sen takia kunnon argentiinalainen pihvi on vierailun aikana must. Pistäydyin tyypillisessä Bodegonissa eli ravintolassa nimeltään Alamcén Suipacha, (Calle Suipacha 425). Tilasin 250 gramman pihvin, ja tarjoilijan reaktio oli seuraava:

"Señor haluaa pienen pihvin, toinen mahdollisuus olisi 450 gramman pihvi."

Pieni pihvi oli enemmän kuin riittävä, ja se maksoi noin 8 euroa. Pihvin kaveriksi sopiva pullo hyvää argentiinalaista punaviiniä maksoi 10 euroa.

 Buenos Aires on loistava shoppailumekka. Argentiinalaiset hallitsevat nahkatuotteet, ja niin kenkä- kuin laukkukauppojakin on runsaasti. Monissa kaupunginosissa kuten Palermossa ja Recoletassa on lukuisia pieniä putiikkeja, missä voi tehdä todellisia löytöjä, samoin kuin viikonloppuisin San Telmon ja Palermon katumarkkinoilla. Recoleta on elegantti kaupunginosa, jota paikalliset sanovat aidosti pariisilaiseksi. Täällä sijaitsee Recoletan hautausmaa, joka on todella hämmästyttävä paikka. Muun muassa peronismin äiti Evita Peron on haudattu tänne, ja haudalla on tänä päivänäkin aina tuoreita kukkia.

Mutta Argentiina ei olisi Argentiina, jos ei meneillään olisi poliittinen ja taloudellinen kriisi. Inflaatio on nyt 40 %, ja siksi pankit tarjoavat 20 prosentin korkoa, ja kiinteistökaupat tehdään US-dollareilla. Takana on 12 vuotta peronismia, joka harjoitti populismipolitiikkaa ja tyhjensi moneen otteeseen valtion kassan. Nyt keskusta-oikeistolainen hallitus yrittää Mauricio Macrin johdolla saada talouden kuntoon. Macri on ollut presidentinpalatsissa, Casa Rosadassa, vain vuoden verran. 

Teksti ja kuvat Adrián Soto

Noin 90 prosenttia Buenos Airesin asukkaista on etnisesti eurooppalaisia.

Casa Rosada, vaaleapunainen palatsi, on presidentin virka-asunto.

Teatro Colón on kuuluisa oopperatalo.

Tarjoilija maineikkaassa Cafe Tortonissa, joka on toiminut vuodesta 1858.

Tarjoilijan mukaan tämä on pieni pihvi.

La Boca on perinteinen työläiskortteli. Tango syntyi juuri tällä alueella.

Evita Peronin haudalla on aina tuoreita kukkia.

Obeliski on Buenos Airesin maamerkki. Se sijaitsee kaupungin sydämessä.

Dorregon-aukiolla San Telmon kaupunginosassa kannattaa aina käydä. Sunnuntaisin on tango-ilta.

Puerto Maderon moderni kaupunginosa La Plata -joen varrella.

Näinkin voi tanssia.

Killan edustaja Etelä-Amerikassa, osa 1

Pablo Neruda: ''Ihminen, joka ei leiki, on menettänyt sisäisen lapsensa''

Runoilija ja nobelisti Pablo Neruda halusi jättää Chilen kansalle säätiön, joka valvoisi hänen perintöään ja edistäisi kirjallisuuden ja kulttuurin harrastusta. Neruda ei ehtinyt viedä säätiöprojektia satamaan. Hän kuoli 69-vuotiaana syyskuussa 1973, vain 12 päivää Chilen verisen vallankaappauksen jälkeen. Killan jäsen, toimittaja-valokuvaaja Adrián Soto vieraili Nerudan kotitalossa Isla Negrassa.

Säätiösuunnitelman edistäminen jäi Pablo Nerudan lesken, kirjailija Matilde Urrutian harteille. Sotilasdiktatuuri oli vielä voimissaan, kun säätiö, Fundación Pablo Neruda, perustettiin vuonna 1986, vuosi Matilden kuoleman jälkeen. Säätiö pyörittää laajan kustannustoiminnan ohella kolmea erikoista kotimuseota.

Neruda (1904-1973) oli runoilija, poliitikko, diplomaatti ja seikkailija. Lisäksi hän oli todella intohimoinen kerjäilijä, mistä hän oli erityisen ylpeä. Runoilijan kolme kotimuseota ovatkin kuin sokkeloisia leikkitaloja, ja jokainen niistä sijaitsee mykistyttävän kauniilla paikalla. Neruda keräisi muun muassa simpukoita, laivan keulakuvia, pelikortteja, naamioita, karttoja, veistoksia ja viinilaseja, kenkiä ja hattuja. Hän selitti elämänfilosofiaansa näin: "Lapsi joka ei leiki, ei ole lapsi. Mies, joka ei leiki, on menettänyt lopullisesti sisäisen lapsensa, jota hän tarvitsee." Neruda kirjoitti vuosien 1921 ja 1973 välisenä aikana yli kolme tuhatta runoa ja sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1971. Runoilijan tuotannon ytimessä on kolme aihetta: rakkaus, luonto ja yhteiskunta.

Viimeinen leposija Isla Negran puutarhassa

Neruda osti talon Isla Negrasta Tyynen valtameren rannalta palattuaan Euroopasta vuonna 1939. Hän kirjoitti myöhemmin: "Talo kasvoi vähitellen, kuin ihminen, kuin puu." Isla Negrassa Neruda kirjoitti suurimman osan laajasta tuotannostaan, esimerkiksi Canto Generalin, joka on laaja runokokoelma Latinalaisen Amerikan historiasta ja kulttuurista.

Jo 1950-luvulla runoilija kirjoitti: "Toverit, haudatkaa minut Isla Negraan, lähelle merta jonka tunnen, lähelle kallioita, lähelle meren aaltoja, joita silmäni eivät enää tule näkemään." Nyt Neruda ja Matilde on haudattu talon kukkivaan puutarhaan.

Isla Negran talo avautuu kohti Tyyntä valtamerta, jonka aaltojen väsymätön pauhu kuuluu talossa todella hyvin. Olohuoneesta, joka on täynnä laivan keulakuvia, voi seurata mahtavia auringonlaskuja.
Nerudan talojen yksi tärkeimmistä huoneista oli baari, missä hän otti vastaan ystäviä ja toimi baarimikkona. Runoilija rakasti suunnattomasti merta, ja näin baaritkin ovat kuin laivan baareja, joissa hän oli kapteeni. Isla Negran talo oli koko 17 vuotta kestäneen sotilasdiktatuurin ajan suljettuna. Nyt siellä vierailee vuosittain noin 300 000 ihmistä. 

La Chascona, koti pääkaupungissa

Vuonna 1953 Neruda osti  tontin Santiagosta San Cristobálin kukkulan liepeiltä ja pyysi arkkitehtiystäväänsä auttamaan talon suunnittelussa. Tulos oli mielenkiintoinen. Talon huoneet kiipeävät pitkin kukkulan rinnettä. Santiagon liikenne oli 50-luvulla vähäistä, ja talon lähellä sijaitsi eläintarha. Neruda kommentoi vierailleen: "On mukava herätä leijonan karjuntaan."

La Chasconassa runoilija asui kolmannen vaimonsa Matilde Urrutian kanssa. Sotilasdiktatuuri iski välittömästi taloon syyskuussa 1973, ja Nerudan ruumiinvalvojaiset pidettiin tuhotussa talossa. Myöhemmin Matilde palasi taloon, korjautti sen ja asui siellä kuolemaansa asti. 

La Chasconasta löytyy muun muassa Nerudan kirjasto, koska Isla Negran merellinen kosteus ei sopinut kirjoille.

La Sebastiana, talo Valparaison satamakaupungissa

Neruda halusi välillä pois Santiagosta ja osti Valparaisosta korkealla kukkulalla sijaitsevan talon, josta näki koko sataman. Avajaisjuhlat pidettiin 1961, ja isäntä kirjoitti talosta näin: "Minä rakensin  talon. Piirsin sen ensin ilmaan, myöhemmin nostin sen lipun ja annoin sen liehua."

La Sebastiana on viisikerroksinen sokkelo täynnä taideteoksia, merenkulkuun liittyviä esineitä ja monenlaisia erikoisuuksia, kuten puinen karusellihevonen Pariisista ja aasialaisia soittorasioita. La Sebastiana, kuten la Chascona, joutui diktatuurin ilkivallan kohteeksi. Espanjalainen telekommunikaatiojätti Telefonica maksoi talon kunnostamisen, ja museo avasi ovensa 1992.

Teksti ja kuvat Adrián Soto

Nerudan ja hänen vaimonsa Matilden viimeinen leposija on Isla Negran puutarhassa. Takana runoilijan rakastama talo.

Baari on Nerudan talojen tärkeä huone.

Nobelisti kirjoitti yli kolmetuhatta runoa.

Kala oli Nerudan ex-libriksen tunnus.

La Chasconan olohuoneen nurkka.

Näkymä Nerudan työhuoneesta kohti Valparaison satamakaupunkia.

Uutta pääkaupunkiseudulla: Clarion avasi ryminällä kaksi hotellia

Aika hurjapäinen on tämä norjalainen hotelliomistaja Petter A. Stordalen. Räiskyvää puhetta seurasi tanssi hotellin ulkoseinällä roikkuen. Avajaisjuhla huipentui näyttävään ilotulitukseen.

Kahden upouuden Clarion-hotellin avajaiset pääkaupunkiseudulla 10. marraskuuta olivat räiskyvän iloinen tapahtuma ilman juhlallisen pönötyksen häivääkään. Siitä piti huolen ennen kaikkea Nordic Choice Hotels AS -ketjun räväkkä omistaja ja hallituksen puheenjohtaja Petter A. Stordalen, jonka päätä ei huimannut roikkua köysissä korkealla hotellitornin seinällä sangen ilmavan balettiesityksen tahdissa. 

Hän kertoi harjoitelleensa tanssia kolme päivää  ja piti kokemusta huikeana, vaikka roikkuminen yläilmoissa pakkasen ja kovan tuulen armoilla ei tainnut oikein nautinnosta käydäkään. Ilmavasta ja teknisesti päätä huimaavasta tanssiesityksestä vastasi kalifornialainen Bandaloop-ryhmä, ja upeaa esitystä seurasi räiskyvä ilotulitus. Tuhatpäinen vierasjoukko tallensi kännykkäkameroihinsa esitysten parhaat palat. 

Juhlapuhekin seurasi - sentään sisätiloissa - eikä sekään ollut ihan tavanomaisimpia:  
- Nyt on muutoksen aika! Lupaan, että tulemme yllättämään teidät ja ylittämään villeimmätkin odotuksenne, Petter Stordalen hehkutti. 

Tanssi hotellitornien seinillä viimassa ja pakkasessa antoi epäilemättä esimakua tulevasta.
Juhlat alkoivat Clarion Hotel Helsinki Airportista Aviapoliksessa lähellä lentokenttää, jossa vieraat tulivat monta kertaa yllätetyiksi; hotelliin oli nimittäin piiloutunut niin taikuri, tanssiryhmä kuin kylpytakkiin kietoutunut saksofonistikin.

Illan mittaan vieraita viihdyttivät Krista Siegfrieds, Kasmir, CMYK sekä dj. Eikä nälkäiseksi jäänyt yksikään, sillä tarjolla oli tuhti valikoima Kitchen & Table -ravintolan taidonnäytteitä. 



Teksti Marja-Liisa Kinturi
Kuvat Aki Rask Photography

Paikallinen kulttuuri on uusiutuvan Bomban keino erottua

Pohjois-Karjala on monelle matkalaiselle juuri sitä oikeaa Karjalaa, missä kieli, perinteet, luonto ja ruoka yhdistyvät houkuttelevasti yhteen. Kiltalaiset saivat nauttia näistä kaikista alkusyksyn matkalla.

Kyykkää, piirakan rypytystä, karjalan kieltä, ruokaa luonnonantimista ja joululauluja.  Muun muassa näillä uudistuva Bomban hotelli houkuttelee matkailijoita. Myös hotellin kylpylä remontoidaan täydellisesti. Uusitussa kylpylässä hyödynnetään Pielisen maisemia ja suomalaista puuta.
 
Pohjois-Karjalan Osuuskauppa osti kylpylähotelli Break Sokos Hotel Bomban sekä sen yhteydessä toimivan Bomban talon tammikuussa. Uusi omistaja aloitti kylpylän kauan kaivatun remontin. Myös karjalaiskylän majoitushuoneita kohennetaan ja ravintolat uudistetaan.

Maaliskuussa Break Sokos Hotel Bomban hotellin johtajaksi nimitetyn Pasi Tolosen tehtävänä on paitsi viedä läpi isot remontit myös kehittää ideoita, joilla saadaan houkutelluksi lisää matkailijoita Bomballe ja kirkastaa hotellin konseptia ja markkinointia. Tolonen on aikaisemmin työskennellyt muun muassa Vuokatin S-hotellin johtajana.

"Haluamme entistä enemmän hyödyntää karjalaista kulttuuria ja ympärillä olevaa luontoa Bomban matkailupalveluissa. Tiivistämme yhteistyötä paikallisten kanssa. Ihan vielä en tiedä, mitä kaikkea se pitää sisällään. Mutta parhaillaan ideoimme ja neuvottelemme yhdessä esimerkiksi paikallisten kulttuuritahojen kanssa", hotellinjohtaja Tolonen sanoo.

Bomban hotellin vastaanottovirkailija voi toivottaa "hyviä huondesta" tai kysyä "kuiba olet voinuh".  Osa henkilökunnasta osaa karjalan kieltä. Heitä rohkaistaan käyttämään sitä, tosin lähinnä näytösluonteisesti. Tolosen mukaan karjalan kielen vaaliminen on yksi esimerkki siitä, kuinka Bomba voi erottautua muista ja käyttää paikallista kulttuuria hyväkseen.

Joulupukki, valkoparta vanha ukki -laulun ja monen muun tunnetun joululaulun tekijä J. P. Hannikainen on syntyjään Nurmeksesta. Tästä syystä Nurmes on julistautunut Euroopan joululaulupääkaupungiksi. Nurmeksessa harrastetaan kaupungin kokoon nähden paljon muutenkin musiikkia. Vaikka Sibelius yhdistetään ensisijaisesti Kolin maisemiin, kansallissäveltäjämme musiikkia voidaan luontevasti vaalia koko Pielisen alueella.

"Paikallinen kulttuuriharrastus on vireää. Sitä voitaisiin hyödyntää Bomballa nykyistä enemmän järjestämällä enemmän konsertteja ja muita tapahtumia. Kesällä Bomban kesäteatteri vetää tänne väkeä, mutta teatteria ja lavan käyttöä voisi kehittää edelleen", Tolonen sanoo.
 
Pielisen maisemia ja antimia 

Kylpylän remontin pitäisi valmistua ennen hiihtolomakautta. Kylpylä uudistetaan lähes täydellisesti.  Huojuvien palmujen ja viidakkotunnelman sijasta sisustuksessa hyödynnetään pohjoiskarjalaiseen maisemaan sopia materiaaleja, kuten puuta ja luonnonläheisiä värejä. Rannan puolelle tulee koko seinän mittainen ikkuna, josta voi ihailla Pielistä samalla kun nauttii vaikkapa porekylvystä.

"Lapsiperheitä ei ole unohdettu, mutta uusitussa kylpylässä on otettu huomioon myös aikuisten viihtyvyys", Tolonen sanoo.

Kylpylän yhteydessä oleva itsepalvelupitseria muutetaan oikeaksi ravintolaksi. Bomban uusi ravintolapäällikkö Toni Helander kertoo tulevan ravintolan ruokalistan olevan kansainvälinen ja moderni. Bomban talon ravintola tarjoaa edelleen perinteistä karjalaista ruokaa, mutta jonkin verran nykyaikaistettuna. Tuore paluumuuttaja Helander pohtii parhaillaan, kuinka karjalanpaistia voidaan uudistaa perinteitä silti kunnioittaen. Bomban ruokalistoilla on entistä enemmän annoksia, joissa on käytetty paikallisten tuottajien raaka-aineita ja elintarvikkeita.

Bomban asiakkaista 90 prosenttia tulee kotimaasta, loput ulkomailta. Tolosen mukaan Bomballa panostetaan jatkossakin kotimaanmatkailijoihin, mutta toki ulkomaalaisia houkutellaan tulemaan nauttimaan pohjoiskarjalaisesta eksotiikasta ja luonnonrauhasta.

"Bombasta ei voi tulla massakohdetta, koska majoituskapasiteetti ei riitä siihen. Valttinamme on luonto, hiljaisuus ja aitous. Uskomme, että on entistä enemmän tällaisia asioita arvostavia matkailijoita", Tolonen sanoo.

"Haluamme toki kehittää edelleen aktiviteetteja ja tarjota vieraillemme erilaisia harrastusmahdollisuuksia.  Mutta tässäkin painotamme paikallista kulttuuria ja sitä, että ympärillä olevaa luontoa hyödynnetään mahdollisimman paljon. Hyvänä esimerkkinä on vaikkapa kyykkäpeli paikallisen harrastajan johdattamana Pielisen rannalla ja karjalanpiirakan leipomista täkäläisen ammattilaisen opastamana", Tolonen jatkaa.
 
Miul himottaiz opastuo pagizemah karjalaksi. Miten olisi karjalan kielikurssi?

Teksti ja kuvat Susanna Särkkä

Kirjoittaja osallistui syyskuussa Pohjois-Karjalaan järjestetylle toimittajamatkalle, jossa tutustuttiin Koliin, Ruunaan koskeen ja Bombaan.

Hotellinjohtaja Pasi Tolonen kehittää kyykästä trendilajia.

Ritva Nevalainen opettajaa turisteja rypyttämään karjalanpiirakoita.

Bomban keittiömestari Toni Helander rakentaa ruokalistat mahdollisimman pitkälle paikallisista raaka-aineista.

Pielisen antimia ja lähimetsän sieniä.

Kirsti Sergejeff (vas.), Taina Värri, Viktor Sörensen ja Aino Rimppi.

Levoton Turkki Matkamessujen partnerimaa

Turkin matkailuihmiset järjestivät matkailutoimittajille syyskuun lopussa sympaattisen tilaisuuden Turkin matkailusta. He esittelivät kiinnostavia kohteita, uusia tuotteita ja näyttivät mahtavia maisemia. Samalla he kertoivat suurella ylpeydellä, että Turkki on vuoden 2017 Matkamessujen partnerimaa.

Meille korostettiin sitä, että Turkki "saa olla teemamaana Suomen tärkeimmässä matkailutapahtumassa nyt kun Suomi juhlii 100-vuotiasta itsenäisyyttään". Mikä kunnia!
Tietomme Turkin viimeaikaisista tapahtumista teki meidän kysymyksistämme vähän noloja. Mitenkä se tilanne siellä Turkissa?
 
Turkin valtion kulttuuri- ja matkailutoimiston edustaja Jere Pesonen oli juuri saapunut Istanbulista. Hän vakuutti, että kaikki oli kaupungissa kuten ennenkin. Tilastojen mukaan Turkin matkailussa käyrät sojottavat alaspäin, mutta rantalomat myyvät kuten ennenkin, mutta esimerkiksi Istanbul on menettänyt matkailijoistaan lähes puolet. Siihen toki on vaikuttanut venäläisten turistien katoaminen, mutta muualtakaan, kuten Suomesta, matkailu Istanbuliin ei maistu entiseen malliin.
Median runsaslukuiset Turkki-uutiset vaikuttavat tietysti ilmapiiriin. Me näemme ja kuulemme päivittäin uutisia, miten maata ravistelevat levottomuudet ja terroriteo, myös pakolaisleirit ovat kurjassa tilassa. Puhutaan Turkin luisumisesta diktatuuriin.
 
Kaikki tämä vaikuttaa matkailuun. Myös matkailuviranomaiset ja markkinoijat ovat huolissaan. Moni on suruissaan, koska näyttää siltä, ettei asialle voi tehdä mitään. Heidän työnsä on todella haasteellista, ja heille esitetään ne hankalimmat kysymykset. Matkamessuyhteistyötä ryhdyttiin valmistelemaan jo nelisen vuotta sitten, joten silloin ei nykyisestä tilanteesta vielä tiedetty mitään.

Kulttuuri- ja matkailuattasea Arzu Emel Yildiz ja matkailutoimiston Jere Pesonen vakuuttivat, että Turkki on yhä turvallinen matkailumaa. Päättyneellä kesäkaudella suomalaisten lentomatkustajien määrä väheni Finavian mukaan rajusti esimerkiksi Alanyaan, mutta valmismatkaohjelmat toteutettiin suunnitellusti.

Monipuolinen matkailumaa

Turkki on edelleen Turkki. Upea maa, mahtava kulttuuri, huikea historia, miellyttävä ilmasto, hienot hotellit, pelaavat palvelut ja huokeat hinnat. Lisätään listaan vielä herkullinen ruoka, värikäs kuvataide, hieno musiikki, upeat matot ja käsityöt sekä ystävälliset ihmiset. Ja Orhan Pamukin kirjat! Sinne tekee mieli mennä, ja turisteja maa vetääkin yli 39 miljoonaa vuodessa - 2015 tilaston mukaan.
 
Turkin valtion kulttuuri- ja matkatoimisto on ollut Helsingissä 20 vuotta, ja Turkki on ollut koko tämän ajan yksi suomalaisten suosikkimaista. Viime vuoden tilaston mukaan Suomesta matkusti Turkkiin 213 803 henkilöä. Pinta-alaltaan kaksi Suomea käsittävässä maassa on rantaa, suurkaupunkia, vuoristoa, jopa talviurheilua. Väkeä on lähes 80 miljoonaa. Yli miljoonan asukkaan kaupunkeja on 18. Istanbulissa on asukkaita 15 miljoonaa.
 
Turkissa on peräti 16 Unescon maailmanperintökohdetta. Rantaviivaa on 8 500 kilometriä suuntaan Marmaranmeri, Egeanmeri ja Välimeri. Välkehtivistä vesistä voi nauttia veneillen ja risteillen. Voi suunnistaa esimerkiksi Dalyaan, rantakohteeseen, jota massat eivät ole löytäneet - vielä. Valmismatkoja Suomesta sinne järjestää jo Aurinkomatkat. Rannoille poikkeaville on ainutlaatuisia laguuneja, joissa voi törmätä vaikka lämpimissä merivesissä eläviin caretta caretta -kilpikonniin.
 
Sinne valkealle hiekalle tahtoisin, vaikka heti. Sinne laskettelemaan talvella tai mantelipuun alle haluaisin vastaanottamaan kevättä.

Mutta voiko sinne mennä? Saako se Recep Tayyip Erdoğan maataan järjestykseen? Miten käy sananvapauden? Päästäänkö pakolaisista sopimukseen? Siellä matkailijoita odottavat ainakin ne suuret määrät turkkilaisia, joiden matkamuistomyymälät, ravintolat ja majoituspaikat ovat konkurssin partaalla. Sitä paitsi turkkilaiset pitävät meitä suomalaisia sukulaiskansana.
Matkamessuilla ainakin tavataan!

Teksti Hilkka Kotkamaa Kuvat Adrian Soto

Tuoreet viikunat ovat Turkin-kävijöille tuttuja. Syys-lokakuun vaihteessa Helsingissä on mahdollisuus osallistua Turkish Movie Days -kulttuuritapahtumaan Katajanokan Kino K-13:ssa.

Mustion linna ja Fiskarin ruukki

Mustion Linna

Peruskurssi Suomen historiaan

Voiko satojen vuosien takainen historia yhtäkkiä muuttua päivänpolttavan eläväksi? Kyllä voi. Lähde kotimaan kierrokselle läntiselle Uudellemaalle, esimerkiksi Mustioon ja Fiskarsiin. Palaat kotiin miettien, miksi ihmeessä kiihkeä ja kiivas kädenvääntö suomalaisuudesta on mennyt täysin pois raiteiltaan.

Teksti ja kuvat Hannu-Pekka Laiho
Missä rämisteli Suomen ensimmäinen auto? Minne rakennettiin Suomen ensimmäiset metallivalimot? Miksi marsalkka Mannerheim sai rukkaset rakastamaltaan Kitty Linderiltä? Missä on yksi upeimmista kuningas Kustaa III:n selfieistä? Kuka uskalsi puhua kansalaissodan keskellä "valkoisesta terrorista"? Kuka oli 1900-luvun alkuvuosina vielä Alfred Kordelinia rikkaampi suomalainen?

Näihin kaikkiin kysymyksiin saat vastaksen, jos vierailet Karjaalla Mustion linnassa ja kuuntelet aivan loistavan oppaan eli Kerstin Ilanderin mukaansatempaavia tarinoita Mustion linnan tai kartanon vuosisataisista vaiheista ja nykypäivästä.

Mustion - ja miksei myöhemmin myös Fiskarsin ruukin - tarinaa kuunnellessa en voinut välttää ajatusta siitä, miten viime vuosien keskustelu suomalaisuudesta, maahanmuuttajista ja kansainvälisyydestä on mennyt täysin pieleen. Totuus on, että Suomi on aina ollut osa Eurooppaa. Täältä on aina lähdetty maailmalle ja tänne on aina myös ulkomailta tultu asumaan ja elämään. Suomi ei olisi selvinnyt ilman ulkomaalaisia maahanmuuttajia!

Kun kuuntelee Kerstin Ilanderin kertomuksia, huomaa että Mustio on ollut syntymästään asti Suomen kulttuurin ja talouden keskiössä. Kun ruotsalainen Magnus Linder 1740-luvulla muutti Suomeen ja avioitui Mustion kartanon ruukinpatruunan tyttären kanssa, hän nai vaurautta, jota hän omalla osaamisellaan myös myöhempinä vuosina vahvisti.

Ruotsista muuttanut Magnus Linder käynnisti Suomessa suvun, jonka eri haaroista on kasvanut monia vauraita kulttuuri- ja talousvaikuttajia aina nyky-Suomeen asti.

Merkkimiesten Mustio

Mustiossa oli iso maatila jo ennen Magnus Linderin tuloa, mutta 1700-luvun puolivälissä osa rakennuksista purettiin ja tilalle rakennettiin Christian Schöderin suunnittelema kolmikerroksinen puurakennus - Mustion linna. Se oli oman aikansa arvorakennus. Oli poikkeuksellista, että puusta rakennettiin näin suuri pytinki. Lisäksi iso osa materiaaleista tuotiin Tukholmasta. Vuosisatojen takaa on vielä tallella paljon, rakennuksen lisäksi esimerkiksi avokkaita uuneja, puhallettuja ikkunaruutuja, tapetteja, taidetta.

Mustion linna sijaitsee vanhan Kuninkaantien varrella ja siksi siellä ovat yöpyneet mm. kuningas Kustaa III ja keisarit Aleksanteri I ja Aleksanteri II. Mutta on siellä vieraillut monia muitakin kulttuuripersoonia aina Jean Sibeliuksesta alkaen.

Magnus Linderin jälkeläiset vaurastuivat teollisuudella ja kaupalla, mutta sukua riitti myös armeijan palvelukseen, ja Helsingin Ritarihuoneelta löytyykin useampi aateloitu Linder-sukuhaara.

Eri sukuhaarojen bisnekset sujuivat niin hyvin, että esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella liikemies Hjalmar Linder oli Suomen rikkain mies. Hänen varallisuutensa arvioitiin suuremmaksi kuin Alfred Kordelinin.

Hjalmarista tuli kuitenkin kansalaissodan uhri. Hän ei kaatunut taisteluissa, eikä häntä surmattu rikkauksiensa takia. Hjalmar Linderistä tuli oman ideologiansa uhri.

Suurteollisuusmies näki, että kansalaissodan keskellä ihmisiä kohdeltiin väärin. Hän koetti saada omia työläisiään vapaaksi vankileireiltä ja näki itse, miten esimerkiksi Suomenlinnan vankileireillä punaisten kannattajia menehtyi nälkään.

Hjalmar Linder oli Hufvudstadsbladetin suuri omistaja ja siksi hän sai lehdessä julkaistuksi artikkelin, joka kansalaissodan viime viikkoina sai valkoisen Suomen täysin takajaloilleen. Hjalmar Linderin kirjoitus oli otsikoitu "Jo riittää verilöyly". Teksti kritisoi voimakkaasti sitä, miten punaisia oli kohdeltu ja kohdeltiin sodan loppuvaiheissa. Linder vaati kohtuutta ja inhimillisyyttä.

Kirjoitus raivostutti valkoisen puolen johtajat. Linderin väitteet punaisten huonosta kohtelusta kiistettiin kaikilla foorumeilla. Häntä vastaan käynnistettiin raju mustamaalauskampanja, joka jatkui kuukausia. Lopulta Hjalmar Linder kyllästyi kohteluunsa ja hän myi koko omaisuutensa ja muutti Ruotsiin.

Linderistä tuli persona non grata. Hän ei enää koskaan palannut Suomeen vaan matkusteli yksityisjunalla ympäri Eurooppaa - usein mukanaan monia Venäjän vallankumousta paenneita Venäjän aatelisia ja omaisuutensa menettäneitä emigrantteja.

Hjalmar Linderin kirjoitus ja siinä esitetyt ajatukset vaiettiin vuosikymmeniksi täysin ja asia nousi julkisemmaksi vasta 1990-luvulla.

Suku menetti kartanon

Ehkä Hjalmar Linderin kohtalo osittain vaikutti siihen, että suku menetti Mustion kartanon vuosikymmeniksi. Ehkä asiaan vaikuttivat myös muut ihmissuhteet (avioerot), mutta kartano oli rapistumassa, kun nykyinen omistaja, hänkin nimeltään esi-isänsä mukaisesti Magnus Linder, osti lapsuutensa kotikartanon takaisin sukuun 1980-luvulla.

Nyt Mustiota hallinnoi yhdeksäs Lenderien sukupolvi. 87-vuotias Magnus  Linder on käyttänyt valtavasti energiaa ja rahaa kartanon kunnostamiseen. Mustio on muuttunut hotelliksi ja matkailukeskukseksi. Siellä on majoitustiloja useissa vanhoissa, idyllisissä rakennuksissa. Siellä on erinomainen ravintola. On teatteri, konsertteja, tapahtumia ja hiljaisuuttakin.

Uutta Mustion kartanoa pyörittävät Magnus Linderin poika, arkkitehti Filip Linder yhdessä vaimonsa Christinan kanssa, mutta mukana ovat myös Filipin muut sisarukset Maria ja Johan.

www.mustionlinna.fi


Maria Linder edustaa Mustiossa yhdeksännen polven Linderejä. Hänen isänsä osti kartanon takaisin sukuun ja nyt nuorempi polvi on ottanut vastuun Mustion tulevaisuudesta ja matkailuliiketoiminnasta.

Vuosikymmenet Mustion linnassa opastanut hurmaava Kerstin Ilander tekee kartanokierroksesta jännittävän. Hän tuntee huoneiden ja tapettien historian, tietää ketkä yöpyivät makuuhuoneessa ja millainen oli ruokasalin kattaus. Kummitustarinat elävät yhä. Kuva Eero Nokela.

Mustion linnaa on remontoitu vuosikausia ja työ jatkuu edelleen. Linnassa tehdään päivittäin opastettuja kiertokäyntejä. Kiltalaisia opasti hurmaava Kerstin Ilander.

Mustion linnassa on arvokasta, todella vanhaa taidetta, jopa kuninkaiden ja keisarien historiallisia selfieitä, kuten tämä taulu, jonka Ruotsin kuningas lähetti kiitokseksi vieraistaan.

Fiskars tuo laatua matkailuun

Matkailutoimittajien Kilta valitsi tammikuun matkamessuilla Fiskarsin Ruukin elävän kyläyhteisön vuoden 2016 kotimaiseksi matkailukohteeksi. Kun vierailee Fiskars Villagessa, ei tarvitse ihmetellä, miksi palkinto meni  Raaseporin Pohjaan! Todella kiintoisan Fiskarsin matkailukohteen taustalla on sellaista brändiosaamista, joka tuo kotimaan matkailuunkin aivan uutta potkua.

Teksti ja kuvat Hannu-Pekka Laiho


Vaikka nyt tulen puhumaan pääosin matkailusta, on pakko aloittaa väreistä ja tässä tapauksessa oranssista. Se on Fiskarsin ytimessä. Jokainen suomalainen on varmasti pitänyt kädessään jotakin Fiskarsin tuotetta: oranssipäisiä saksia, kirvestä, puukkoa, puutarhaharavaa, lapiota.  Tuttuja lienevät myös Fiskarsin aiemmin tai nykyään omistamaa Iittalan, Hackmanin, Arabian, Rörstrandin, Gerberin tai Silvan tuotteet. Tai sitten aivan viime vuosina Fiskarsin "perheeseen" ostettujen kuninkaallisten hovihankkijoiden - kuten Royal Copenhagen, Rörstrand, Wedgewood, Waterford, Royal Albert, Royal Doulton - tuotteet.
Suomalainen Fiskars on kansainvälinen kuluttajatuotteiden maineikas brändituotetalo, jonka osaaminen näkyy myös Fiskarsin kyläyhteisön toiminnassa. Mene vaikka Fiskars Villagen nettisivulle www.fiskarsvillage.fi niin huomaat paitsi brändiosaamisen myös viestinnän ammattilaisuuden tason.

Fiskarsin kyläyhteisö onkin hieno osa uutta suomalaista käsityöosaamista. Kylässä asuu ja työskentelee kymmeniä suomalaisia käsityöläisiä, jotka valmistavat tuotteita puusta, keramiikasta, lasista, langasta, metallista tai kankaista.

Vuosisatainen perinne

Fiskarsin kylänraitilla ja vanhojen rakennusten äärellä henkii historia samalla tavalla kuin esimerkiksi läheisessä Mustiossa. Kylien menneisyys nivoutuu myös läheisesti yhteen.

Muutaman neliökilometrin alalta Uudeltamaaalta matkailija löytääkin Suomen teollisuuden ydinhistorian. On Fiskars, mutta on myös muistoja muista satoja vuosia sitten perustetuista ruukeista. On Billnäsin, Fagervikin, Antskogin rautaruukit, on Kärkelän kuparisulatto tai sitten Orisbergin historiallinen kuparikaivos.

Fiskarsin juuret ulottuvat 1600-luvun puoliväliin. Silloin, vuonna 1649, liikemies Peter Thorwöste sai Ruotsin kuningatar Kristiinalta privilegion perustaa ruukki Fiskarsiin.  En malta olla lainaamatta Wikipedian tietoa Thorwöstesta, koska tuo tieto kertoo minusta paljon 1600-luvun Suomen kansainvälisestä elämästä, ihmissuhteista ja kytkennöistä - hyvässä ja pahassa!

Wikipedian mukaan 1620-luvulla Suomeen tullut Peter Thorwöste oli lyypekkiläinen kauppias. Hän muutti Turkuun noin vuonna 1630 ja ryhtyi kirjanpitäjäksi Turun rikkaimmalle, myös hollantilaistaustaiselle kauppiaalle Jacob Wollelle.

Thorwöste avioitui vuonna 1631 Wollen tyttären Elin Sågerin kanssa. Onnistuneen naimakaupan ansiosta Thorwöste vaurastui ja hänen liiketoimiensa tulevaisuus oli turvattu.

Thorwöste menestyi kauppiaana ja laivanvarustajana hyvin. Hän teki kauppaa myymällä tervaa Eurooppaan ja tuomalla Hollannista kankaita ja Espanjasta suolaa. Tervan hän osti Pohjanmaalta ja rakensi oman tervahovin Turun linnan lähelle Pikisaareen.

Miten hänestä sitten tuli ruukkien omistaja? Thorwöste oli lainannut merkittäviä summia rahaa Jacob Wollelle, joka joutui 1640-luvulla luovuttamaan lainojen panttina olleet ja perustamansa Antskogin ja Mustion rautaruukit Thorwöstelle. Fiskars oli siten vain yksi kolmesta Thorwösten ruukista.

 Ihan hyvin ei kuitenkaan Thorwöstenkään liikemiesura päättynyt. 1640-luvun lopulla Thorwöste joutui lopettamaan tervakaupan ja samoihin aikoihin ison ulkomaisen lainan, joka lopulta jäi miehen kuoltua hänen vaimonsa maksettavaksi

Mahtisukujen historia

Fiskars - ja lähiseudun ruukit ja kartanot - ovat siis suomalaisten ja Suomessa vaikuttaneiden mahtisukujen historiaa.  Ei siis ihme, että nykypäivän Fiskarsin jatkaa tuota perinnettä.

Fiskarsin Ruukki on siis Pohjassa sijaitseva kyläyhteisö, mutta Fiskars on myös yritys, joka omistaa tuon kyläyhteisön historialliset rakennukset, maat ja vesialueet. Fiskarsin kyläyhteisön keskellä onkin Fiskars Oyj:n kivilinna tai kartano, joka edelleen toimii firman edustustilana. Ja Fiskarsin kylänraitilla saattaa kohdata edelleen tämän aikakauden mahtimiehiä. Fiskars on vahvasti Ehnroothin mahtisuvun hallussa. Suvun eri jäsenet ja sukuhaarat omistavat valtaosan Fiskarsista joko holdingyhtiöiden kautta tai suoraan yksityishenkilöinä. Fiskars Oyj on merkittävä kuluttajatuotteita valmistavien yritysten omistaja mutta myös esimerkiksi Wärtsilän suuri yksittäinen omistaja. Ja onpa Fiskarsin omistuksessa mm. 11 000 hehtaaria metsää ja vajaat 4 000 hehtaaria Uudenmaan merialueita.

Mitä Fiskarsin Ruukki sitten tarjoaa matkailijalle? Mainitsin jo alussa, että Fiskars Villagella on aivan erinomaiset nettisivut. Sieltä löytää kaiken tarvittavan ja paljon muutakin. Fiskarsissa matkailijalle on tarjolla  majoitusta, hyviä ravintoloita ja kahviloita, tai näyttelyitä, käsityöläispajoja, kokouspalveluita, luontoretkiä, erilaisia kesä- ja talvitapahtumia - niin ja aivan upea vanha ruukkimiljöö.

Fiskarsissa voi myös tutustua oluen valmistukseen ja erikoisiin makuihin. Vantaalla aiemmin toiminut pienpanimo Rekolan Panimo (www.rekolanpanimo.fi) on muuttanut Fiskarsiin ja valmistaa siellä poikkeuksellisen erikoisia oluita, jotka ovat saaneet runsaasti kiitosta olutharrastajilta. Rekolan oluet kulkevat käsi kädessä ruokareseptien kanssa - onhan toinen omistajista entiseltä ammatiltaan keittiömestari ja kokki. Siitä, mistä tässä on kysymys, saa paremman käsityksen kurkkaamalla www.tuoppijasapuska.com-ruokablogia, jota Rekolan Panimon väki ylläpitää. Pian Fiskarsissa voi maistella myös akvaviittia ja viskiä, sillä nämä jalot juomat ovat jo kypsymässä panimon tiloissa.

Fiskarsissa on jatkuvasti upeita taidenäyttelyitä. Tämän kesän merkittävin näyttely on nimeltään Kasvu. Siinä kohtaavat käsityö, muotoilu ja nykytaide.

Fiskars tulvii vanhoja idyllisiä teollisuusrakennuksia. Tornikellorakennuksesta löydät käsityöläisten tuotteiden näyttelyn, kahvilan ja myymälöitä.

Fiskarsin taiteilijoiden töitä ja käyttökeramiikkaa on myytävänä kylän puodeissa.

Puuseppämestari Matti Söderkultalahden hienoja sorvattuja kulhoja on myytävänä shopissa.

Fiskars Oyj:n edustustila "Kivitalo" on edelleen yrityksen käytössä.

Frank Schillo on yksi Fiskars Villagen keraamikoista.

Kesänäyttely Fiskarsin Kuparipajassa

Jos haluatte tehdä mukavan kesäretken, lähtekää Fiskarsiin. Se sijaitsee Raaseporin kaupungissa, Pohjan alueella, Karjaan länsipuolella vajaa sata kilometriä Helsingistä länteen.

Siellä on paljon nähtävää vehmaan luonnon keskellä. Meidän vierailukohteemme oli kesänäyttely - Kasvu, Tillväxt, Groth. Vanhoissa Fiskarsin Ruukin kuparipajan tiloissa on taidetta, tilaa ylä - ja sivusuuntaan sekä valoa taiteen ilmavaan esittämiseen. Näyttelyä voisi kuvata adjektiivein villi, orgaaninen, matemaattinen, terapeuttinen, hallitsematon, esteettinen, urbaani...

Fiskarsin 14. toukokuuta avatussa kesänäyttelyssä on esillä yhteensä 45 erilaista tulkintaa kasvusta. Tekijästä riippuen, kasvu voi merkitä teoksen tai tuotteen rakenteen ja materiaalin lisääntymistä, luonnossa tai rakennetussa ympäristössä tapahtuvaa kasvua, lapsen varttumista aikuiseksi. Suuri osa töistä on esillä ensimmäistä kertaa.

Onoma Shop on vuonna 1996 perustettu yli sadan Fiskarsin Ruukissa asuvan ja työskentelevän luovan alan ammattilaisen osuuskunta. Tornikellorakennuksessa toimiva Onoma Shop tarjoaa valikoiman osuuskunnan käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden suunnittelemia ja valmistamia käyttö- ja taide-esineitä. Tuotteet ovat uniikkeja tai piensarjoissa valmistettuja paikallisen osaamisen taidonnäytteitä. Myymälässä tekee mieli hipelöidä keramiikkaa, puisia huonekaluja ja lompakkoa. Sekä näyttelyssä että myymälässä tuli vahva tunne siitä, että suomalainen taide ja design on voimissaan, ja siitä tuli niin hyvä olo.

Teksti  ja kuvat Hilkka Kotkamaa

Kasvu-näyttely on huikea katsaus moniin nykykäsityötaiteen osa-alueisiin. Oppaamme Tuula Kleiman esittelee yhtä näyttelyn aarretta, Matti Söderkultalahden puista kulhoa, josta on tullut kesän myyntimenestys.

Camilla Mobergin "Inclusive"-taideteos koostuu lasistsa ja luonnon kivestä. Kasvu-näyttely on avoinna Fiskarsin Ruukissa 25. syyskuuta saakka. Kuvassa matkailutoimittaja Adrían Soto ihmettelemässä hienoa teosta.

Lumikengillä kohti Ukko-Kolia

Kiltalaiset vierailivat helmikuussa Pohjois-Karjalassa Kolilla ja pääsivät nimeämään uuden kohteen. Akka- ja Ukko-Koli saivat vihdoin Vauva-Kolin.

Teksti ja kuvat Arja Aho

"Jos osaatte kävellä oikeilla kengillä, osaatte kävellä lumikengilläkin", opastaa Katariina Okkonen, Koli Activ Oy:n ohjelmapalvelun tuottaja. Niinpä, ajattelen ensikertalaisena, ja ensi kosketus lumikenkiin tuntuukin hassulta. Sellaiset läpyskät jalassa hankaloittavat kävelyä auratulla ajotiellä, mutta pianhan niiden nerokkuus hangessa selviää.

Olen ensimmäistä kertaa Kolilla, suomalaisuuden mielenmaisemissa. Osaan tietysti odottaa jumalallisen kauniita maisemia, mutta Kolilla osaset loksahtavat paikoilleen. Täällä näkee kauaksi. Mieli rauhoittuu turhasta taakasta.

Meitä etelästä tulleita ilahduttaa jo pelkästään puhtaan lumen näkeminen.  Kyllä Suomesta vielä talvea löytyy, eikä tarvitse mennä Lappiin asti.  Pohjois-Karjalassa, reilun neljän tunnin junamatkan päässä on Joensuu, josta jatkamme bussilla 70 kilometrin päähän Lieksan Kolille.

Pitkin karjapolkuja Vauva-Kolille

Kolin kansallismaisemissa ymmärtää suomalaisen sanonnan: sielu lepää. Hiljaisuus ja luonto ovat meditatiivisen rauhoittavia. Taivas on kuin akvarellivärein maalattu taulu. Lumikenkäreitit on merkitty selkein oppain. Meille opas muotoilee vajaan kilometrin mittaisen reitin. Matka voi äkkiseltään tuntua lyhyeltä, mutta nousut ja luminen kävelyalusta tekevät taipaleesta mukavan työlään.

Etenemme vanhoja karjapolkuja pitkin. Ensimmäisen nousun jälkeen avautuvat jo upeat maisemat. Laella ei ole toistaiseksi ollut nimeä, mutta tuona lumoutuneena hetkenä se nimetään yhteisvoimin Vauva-Koliksi. Nimi kuvastaa sen pienuutta Akka-Kolin (339 metriä) ja Ukko-Kolin (347 metriä meren pinnasta) rinnalla.

Näin talvella Kolin-kierrokset ovat tarinaretkiä, lumettomina aikoina Kolilla voi seurata jääkausien jälkiä ja tutkia fossiileja. Jokainen retki on erilainen riippuen ryhmän koosta ja kiinnostuksista. Osalle tarinoista ei löydy mitään faktapohjaa, mutta niillä herätellään kuulijan ja kokijan mielikuvitusta. Jotenkin maastoon on ihan helppo sijoittaa osassa tarinoissa vilahtelevat tontutkin.

Akka-Kolin uskottiin olevan hedelmällisyyden jumala, joka piti pitää lahjoin tyytyväisenä.

Ukko-Kolin huipulla on kuin maisemataulussa.

Vain mielikuvitus rajana

Nousemme Akka-Kolille. Se ottaa vierailijat vastaan tyynenä, vaikkei meillä ole mitään tuomisia mukanamme. Vanhojen tarinoiden mukaan tätä hedelmällisyyden jumalaa on pidetty tyytyväisenä erilaisilla lahjoilla. Lahjat myötäilivät tuojiensa toiveita. Viljalla toivottiin hyvää satovuotta ja maidolla lehmille lypsettävyyttä.

Akka-Kolin juurella on Hiljaisuuden temppeli, joka on 1991 siunattu, vaan ei vihitty luontokirkko. Temppeli on kaikille uskonnoille vapaa. Se on vaikuttava hiljentymispaikka, mutta myös suosittu vihkimispaikka. Kesäisin häitä on useita, mutta talvisinkin Hiljaisuuden temppelissä vihitään yksi-kaksi paria. Jouluaattona paikalla julistetaan joulurauha.

Akka-Kolilta matka jatkuu Paha-Kolille, jonka laelta näkyy Mäkärävaara ja Eero Järnefeltin Syysmaisema Pielisjärveltä (1899) teokseen ikuistama maisema. Järnefelt on merkittävin Koli-taitelijamme, joka vieraili vuosikymmenien aikana lukuisia kertoja Kolilla.

Paha-Kolilla on verinen ja karmiva historia. Osa tarinoista on niin julmia, ettei opas halua kertoa niitä julkisuuteen. Mutta täältä laelta on aikoinaan käräjäkalliolla syyllisiksi tuomittuja rikollisia heitetty alas kuolemaan.

Akka-Kolin juurella on ulkoilmakirkko, 1990 siunattu Hiljaisuuden temppeli.

Sinfonian siivin

Kolin korkein kohta on Ukko-Koli. Sen panoraamamaisema ja jumalainen näkymä ovat inspiroineet suuria taitelijoitamme kautta historian. Juhani Aho teki Kolille "taiteelliskirjallisen huvimatkan" Eero Järnefeltin kanssa 1892. Kokemuksensa hän tiivisti näin: "Palanen maatamme, jossa on yhdistettynä melkein kaikki sen vivahdukset."

Kolilla kerrotaan tarinaa, että Jean Sibelius olisi säveltänyt Ukko-Kolin päällä neljännen sinfoniansa ja kuljetuttanut pianonsakin ylös asti. Ehkäpä Eero Järnefeltille omistettu sinfonia sai osittain innoituksen Kolilla 1909. Ainakin Koli teki suuren vaikutuksen säveltäjämestariin. Kotonaan hän kirjoitti päiväkirjaansa: "Koli. Yksi elämäni suurimmista kokemuksista. Suunnitelmia. La Montagne."

Lumikenkäretken päätteeksi päädymme Koli Relax Span maisemakylpylään. Kylpylä on tarkoitettu vain aikuisille ja se on kauttaaltaan anniskelualuetta. Ulkopaljussa voi hiljentyä nauttimaan rauhasta ja luonnon kauneudesta. Lumihiutaleet leijuvat lempeästi. Nostamme Kolille maljan: Pielisen pisaran.

Katariina Okkonen opastaa tarinoiden ja maisemien maailmaan Kolilla.


Ensikertaa lumikengillä


Kolilla on kolme erilaista lumikenkälenkkiä merkittynä. Pisin reiteistä on neljä kilometriä. Etenemiseen kannattaa varata aikaa tunti per kilometri, jotta kävelystä ei tule pelkkää hikiliikuntaa.

Lumikenkäily soveltuu lähes kaiken ikäisille.  Pienempien lumikenkien kantavuus on 35 kiloa ja suurimpien 150 kiloa.

Ensimmäinen kerta kengillä menee totutteluun ja luottamuksen keräämiseen.

Päätepysäkki. Tällä erää. Into jäi. Kolille on palattava.

Karjalaista vieraanvaraisuutta parhaimmillaan Parppeinpirtissä.

Kannattaa maistaa:

Isoäidin juusto: georgialaisen perinteen mukaan valmistettua tuorejuustoa
Pielisen pisara: vodka, Dry Martini, karpaloa

Suosittelen:

Hermannin kotiviinitila: Suomen vanhin viinitila Ilomantsissa. Perustettu 1989. Yhteistyötä Valamon luostarin kanssa. Tilaviinipalkittua kuohua, viinejä ja tulossa whiskyä.

Parppeinpirtti: ravintola Ilomantissa, jossa tarjolla karjalaista perinneruokaa ja paikanpäällä rypytettyjä ihan parhaita piirakoita.

Joensuun tunnetuin diiva Juuso.

Laituri: kahvila Joensuun juna-asemalla. Suvaitsevaisuuden sulatusuuni ja syrjinnästä vapaa vyöhyke.

Botania: Kasvitieteellinen puutarha ja Trooppinen perhospuutarha Joensuussa. Vetonaulana Juuso-papukaija. Suuri diiva, joka päättää itse mitä puhuu ja kenelle puhuu.  Teatraalisesti pelkää paikan perhosia.


Lähde: Sininen laulu - Suomen taiteiden tarina (YLE).


- - - - -

Kreetalla pidettiin meitä kuin arkkipiispaa pappilassa

Moni tuntee Kreetan rotkoistaan, jotka ennen olivat kulkureittejä, nykyään ne tarjoavat hienot puitteet vaelluksille. Kai Jauhiainen poseeraa Annin seurassa komeita Kreetan maisemia ällistellen.

Mitä olisi elo Kreetalla ilman kreetalaista musiikkia. Sitä meille tarjottiin käsityömuseon värikkäässä ja sydämellisessä ympäristössä. Vietimme ikimuistettavan hetken yhteisen pöydän ympärillä.

Moneen kertaan siirretty Killan Kreetan-matka toteutui viimein 18. päivä syyskuuta. Kyllä - se oli juuri sama päivä, kun Suomessa oli lakko eli siis mielenilmaus, joka sulki kaiken julkisen liikenteen pääkaupunkiseudulla. AKT:n lakko alkoi kello 6.00, mutta lentomme pääsi ilmaan klo 7.03. 

Teksti Hilkka Kotkamaa, kuvat Anni Kotkamaa

Oiva joukkomme oli seuraava: Marja-Liisa Kinturi, Tiina Ahlström, Kirsti Sergejeff, Hilkka Kotkamaa, Anni Kotkamaa, Kai Jauhiainen ja Sakari Karttunen.

Puolet ajastamme kiersimme ihanaa itä-Kreetaa kreikkalaisen ilopillerin, oppaamme Katariinan opastuksella. Saimme paljon tietoa Kreetan huikeasta historiasta, näimme upeita maisemia ja tutustuimme oliivi- ja viinitarhoihin, vierailimme Saari-telkkarisarjasta tutulla Spinalongan saarella, kävimme katsomassa järveä, jossa itse Afrodite on uinut, ja katsoimme kun kreikkalaiset äänestivät uuden parlamentin, joka päättää suomalaisestakin rahasta osaltaan. Söimme ihania herkkuja niin oliivi- pippuri- kuin mulperipuidenkin alla. Yksityisyritteliäisyydestä saimme oikean kreetalaisen rautaisannoksen.

Sitten ajoimme läpi saaren, ja edessä oli kolme päivä länsi-Kreetaa. Sieltä vaikuttavin muisto liittyi ruokaan. Kreetalaistunut ruokakirjailija ja ravintoloitsija Merja Tuominen-Gialitaki piti meitä kuin arkkipiispaa pappilassa.(sanonta pätee koko Kreetan-reissuun). Hän kertoi meille mm. miten kreetalainen ruokavalio lähtee luonnosta ja siinä suositaan lähiruokaa, aina sesongin mukaan. Kreetalaisten kevyt ruokavalio on pelastanut saaren asukkaat niin nälkävuosista, sodanaikaisesta pula-ajasta kuin nykyisestä talouskriisistäkin. Lisäksi verenpainesairaudet, kolesteroliongelmat ja dementia ovat saarella lähes tuntemattomia.

Tutustuimme ihanaan Hanian kaupunkiin, kävimme merimuseossa, ruotsalais-iranilais-kreikkalaisella viinitilalla ja näimme iki-ihanan hedelmäpuutarhan, jossa kasvoi 158 erilaista hedelmäpuuta ympäri maailmaa,. Suomesta oli omenapuu. Matkalla vietettiin jopa yhdet synttärit. Ja tietäisittepä vielä ne kaikki kivat jutut, jotka eivät tähän juttuun mahdu!

Ennen kotimatkaa olimme niin paljon maistelleet herkkuja, kokeneet vieraanvaraisuutta, keskinäistä ystävyyttä, lämpöä ja valoa, että olimme melkein haljeta. Palatessamme olimme onnellisia ja reppu täynnä juttumateriaalia. Ikimuistettava reissu!

Yksityisyritykset pelastavat Kreikan. Siitä esimerkkinä tämä ravintolarypäs Villa Viola itäkreetalaisella vuorenrinteellä. Seutu on lähtökohta vaellusretkille luonnonpuiston upeissa maisemissa.

Henkeäsalpaavan vuoristomaiseman kanssa kilpaili elämys kirjavasta ruokapöydästä. Keertalaisravintolan nimi oli Pippuripuu ja siellä istuimme ulkoterassilla ihan oikean pippuripuun katseessa. Ennen ruokailua Anni Kotkamaa ja Kirsti Sergejeff ikuistivat ruoat, jotka pian pistimme poskeemme.

- - - - -

Radio Nostalgia tarjoaa musiikkia aikuiseen makuun

Kanavapäällikkö Jami Kananen esitteli digitaalista lähetysstudiota kiltalaisille. Sihteeri Ritva Törmänen (selin) ja Killan puheenjohtaja Eero Nokela (vas.) ihastelivat hienoa tekniikkaa.

Radio Nostalgia ja NRJ Finland toimivat samoissa tiloissa.

Kiltalaiset pääsivät syyskuun lopulla kanavapäällikkö Jami Kanasen ja juontaja Markus Parkkisen johdolla tutustumaan kaupallisen radion ihmeelliseen maailmaan Helsingin Lauttasaaressa.

Teksti ja kuvat Harri Nyman

"Me soitamme popahtavia klassikoita, ja kohderyhmämme ovat 45-64-vuotiaat aikuiset", kertoi Jami Kananen, joka perusti kanavan vuonna 2011. Kananen on todella pitkän linjan radiomies, hän on vuodesta 1988 ollut mukana peräti kahdentoista kaupallisen radion toiminnassa.
Radio Nostalgian vahvuus on sen laajassa musiikkitarjonnassa.

"Tällä hetkellä musiikkikirjastossa on 2700 biisiä, ja sinne lisätään koko ajan uusia kappaleita, esimerkiksi harvoin kuultuja 60- ja 70-luvun levyjä."

Keskustelu musiikkitarjonnasta olikin tapaamisessa varsin vilkasta. Kananen kertoi, että tutkimusten mukaan ihmisen musiikkimaku muotoutuu yleensä 11-17 vuoden iässä, joten 45-64- vuotiaille suunnattu Nostalgia soittaa paljon 1960- ja 1970-luvun musiikkia. Killan vierailupäivänä kanavalla soivat niin Laila Kinnusen Älä kiusaa tee, The Who:n My Generation ( harvinaisena live-esityksenä) , jokin tämän kirjoittajalle tuntematon kasari-diskohitti (olisikohan ollut Michael Jackson ?) sekä Jormaksien ja Pepe Willbergin Rööperiin. Moni kaupallinen kanava kierrättää samoja hittejä päivästä päivään, mutta koska Nostalgia on monipuolinen niin esimerkiksi moni muusikko kuuntelee kanavaa.

Markus hoitaa matkailun

Asiaohjelmat kuuluvat myös kanavan tarjontaan. Juontaja Markus Parkkinen, joka on myös Killan jäsen, kertoi, että hänen kolmituntisen juontovuoron aikana ehditään käsitellä yksi jos toinenkin päiväkohtainen asia, ja usein paikalla on myös studiovieras, samoin tähtiartisteja.

Matkailu on usein aiheena, ja Radio Nostalgian kuuntelijaristeilyt ovat huippusuosittuja. Kesällä risteiltiin tanssin merkeissä Helsingin edustalla, lokakuussa risteillään Välimerellä ja tammikuussa Karibialla. Kanavalla on myös toimitettuja asiaohjelmia kuten Terveystorstai, ja joka tasatunti kuullaan STT:n uutiset.

Ranskalaisessa omistuksessa oleva Radio Nostalgia kasvattaa koko ajan kuuntelijamääräänsä.
 "Tällä hetkellä tavoitamme noin 400 000 kuulijaa viikossa, eli kasvua on, johtuen tietysti myös siitä että olemme saaneet uusia lähetyslupia uusille paikkakunnille. Etelä-Suomi on kuitenkin edelleen kanavan vahvinta aluetta", kertoi Kananen.

Killan vierailu sujui mukavissa merkeissä, ja varsinkin studioon tutustuminen kiinnosti. Joku kiltalainen kyseli työmahdollisuuksiakin kanavalla, mutta mainosrahat ovat tiukassa ja Kanasen budjetti myös tiukka, vaikka tilanne on parantunut uuden mainosyhteistyön myötä. MTV ja NRJ Finland sopivat vuosi sitten järjestelystä, joka yhdistää Radio Novan ja NRJ Finlandin myyntiorganisaatiot. Yhdistyminen synnytti uuden MTV Radiot -kokonaisuuden, joka vastaa Radio Novan, Radio NRJ:n sekä Radio Nostalgian mediamyynnistä.

Radio Nostalgiassa työskentelee vain kaksi kokopäiväistä työntekijää eli kanavapäällikkö itse ja tuottaja Eva Maria Loikkanen, sekä heidän lisäkseen  neljä osapäiväistä juontajaa. Ohjelmaa tulee vuorokauden ympäri, tosin juonnettu osuus loppuu - erikoisohjelmia lukuun ottamatta - kello 18, ja musiikilla mennään aamuun  asti.

Nostalgiaa voi myös kuunnella netistä osoitteessa www.radionostalgia.fi.

- - - - -

Kaljaasi Ihana.

Kesäretken kohokohta Rauma Race Day

Rauma on kaunis, merellinen kaupunki, joka elää kesää täysillä. Nyt kiltalaiset pääsivät seuraamaan 2.4 mR World Championships 2015 -purjehduskisoja kaljaasi Ihanalta käsin.

Teksti ja kuvat Ulla Miettunen

Merelle lähdimme kaljaasi Ihanalla Syväraumalahden Merijakamon laiturista. Kaljaasi Ihana on Luvialla rakennettu purjealus, jonka suunnittelu aloitettiin vuonna 2005 ja rakentaminen vuotta myöhemmin. Ihana laskettiin vesille 2010, neitsytpurjehduksensa se teki kesällä 2011. Sen kotisatama on Luvian Laitakari. Aluksen vuosittainen ylläpito maksaa 250 000 ja se tekee vuosittain noin 100-120 reissua erilaisista yritystilaisuuksista ja tilausristeilyistä hääjuhliin. Aluksen vuokraaminen neljäksi tunniksi maksaa 2000 euroa. Kaljaasilla oli mukana myös kaupungin omaa väkeä ja erilaisten sidosryhmien edustajia.

Kaljaasin miehistöä, vasemmalta Jorma Alanen, Jussi Tuominen ja Heikki Jokinen.

Seurasimme 2.4 mR World Championships 2015 -purjehduskisoja kaljaasista ja nautimme mahtavassa kesäsäässä siika- ja lohivoileipiä sekä virvokkeita. Kävimme myös ihastelemassa Rauman saaristossa Kylmäpihlajan funkkismajakkaa ja Santakarin pookia. Kisoissa oli mukana 110 venettä 12 eri maasta, ja tyynen ilman takia lähtöä jouduttiin siirtämään useaan otteeseen. Varaslähtöjäkin sattui, mutta niinhän niitä pitääkin olla aina kunnon kisoissa. Myöhästyneiden lähtöjen ja varaslähtöjen takia emme ehtineet seurata purjehduskisoja loppuun asti. Purjehduksen jälkeen rantauduimme Kuuskarin kisakeskukseen ruokailemaan. Alkuruoaksi tarjoiltiin perinteinen saaristolaislautanen, pääruoaksi paikallisen valmistajan eli Kivikylän Kotipalvaamon ylikypsää savustettua possua, uunijuureksia ja punaviinikastiketta. Jälkiruoaksi nautimme suklaaleivoksen viskillä maustetussa vaniljakastikkeessa.

Rauman parhaat palat

Kisakeskuksesta siirryimme bussikuljetuksella Vanhaan Raumaan ja tutustuimme nopeassa tahdissa kaupunginosan parhaisiin paloihin. Oppaina toimivat kaupungin matkailupäällikkö Irene Villanen ja matkaopas Sanna Rantala. Kävimme ensin viehättävässä, porokuosistaan tunnetussa tekstiili-designiin keskittyvässä Hellapuussa, josta suuntasimme taikinajuurta käyttävään piskuiseen Ketunleipä-leipomoon. Jukka Vire ja Riikka Nurminen tarjosivat meille sekä leipä- että pullamaistiaisia, itse ostin yhden maukkaan leivän myös mukaani.

Hellapuun Milona Sadekallio.

Leipomon jälkeen kävimme vielä viereisessä Osteria da Filoppossa, jossa tehdään aitoitalialaista, suhteellisen yksinkertaista ja maittavaa ruokaa. Ehdimme vielä nopeasti tutustua myös Heikkilän ja Lammin pihaan, jonka pihapiirin taloissa on esillä ja ostettavissa Maija Kantasen keramiikkaa, Pirkko Lehtisen käsitöitä ja taidetta sekä Tommi-Wihtori Roströmin ja Anu Skanasen taidegrafiikkaa. Pihapiirissä on myös kaupungin pienin taidegalleria Wähänurkk.

Kotimatkalle lähdimme Raumalta hieman iltakuuden jälkeen. Killan matka oli antoisa, saimme nähdä Raumaa mereltä ja saimme myös tietää, että Poroholman leirintäalueelta lähtee kaupungin vesibusseja sekä Kuuskajaskarin linnakesaarelle että Kylmäpihlajan majakkasaarelle. Vanha Rauma on hyvin viehättävä osa kaupunkia eikä sitä turhaan ole nimetty Unescon Maailmanperintökohteeksi. Ilman oppaita emme kuitenkaan varmasti itse olisi löytäneet kaikkia viehättäviä paikkoja, jotka meille esiteltiin. 

- - - - -

Berliinin ITB-messut: 186 maata esitti parastaan

Teksti ja kuva Reijo Härkönen

Juuri päättyneiden Berliinin ITB-matkailumessujen partnerimaa oli tänä vuonna Mongolia (kuva). Mongolian matkailu on kehittynyt hyvin, ja yllättävää oli mm. luoda kuvaa modernista valtiosta, ei enää pelkästään jurtista ja nomadiyhteiskunnasta. Pääkaupunki Ulaanbaatar (Ulan Bator) näytti loistavalta, ainakin esitteissä ja videoissa. Ja Suomestahan sinne pääsee sopivasti junalla vajaassa viikossa.

Tänä vuonna Berliinissä oli 10 096 näytteilleasettajaa 186 maasta. Ammattikävijöitä lienee ainakin 100 000, ja lisäksi tulevat viikonlopun yleisökävijät. ITB onkin enemmän ammattilaistapahtuma, vaikka toki tavallinen turistikin siellä huomioidaan.

Myös Egypti esiintyi näkyvästi messuilla, kuten Helsingissäkin tapahtui tammikuussa. Mukana oli jopa maan matkailuministeri. Esiinnyttyään messuilla hän sai kuulla seuraavana päivänä, ettei ole enää Egyptin matkailuministeri, ei kylläkään ITB:n vuoksi, vaan isojen hallitusmuutosten vuoksi kotimaassa.
Ensi vuonna messujen partnerimaa on Malediivit. Malediivit on ollut tunnettu kalliina kohteena, mutta nyt mukaan on tullut myös edullisempia vaihtoehtoja. Ensi vuonna Berliinin messut ovat jälleen maaliskuussa.

Helsingin matkamessut neuvotteli Berliinissä monien maiden edustajien kanssa osallistumisesta tammikuun 2016 messuille. Vaikka Helsinki onkin Pohjois-Euroopan suurin matkamessutapahtuma, on sillä vielä matkaa Berliinin lukuihin. Lontoon messujen joitakin lukuja Helsinki jo kuitenkin lähentelee.

www.itb-berlin.de
- - - - -

Viro vietti 97-vuotisjuhlaansa

Vastaanotolla oli paljon matkailuväkeä, mm. Viron matkailutoimiston Malle Kolnes (vas.).

Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg keskustelee suurlähettiläspari Margus ja Tiina Laidren kanssa.

Viron Suomen-suurlähetystössä vietettiin tunnelmallista 97-vuotisjuhlaa.

Matkailutoimittajien Killalla on ollut pitkä yhteys itsenäistyvään Viroon ja itsenäistymisen jälkeen matkailuelinkeinon kehittämiseen. Kilta on mm. laatinut pyynnöstä viron kielellä säännöt Viron matkailutoimittajien yhdistykselle uuden itsenäistymisen jo koittaessa, mutta tätä järjestöä ei koskaan saatu perustetuksi.

Killan edustajat, Viro-yhteyksien ylläpitäjä jo neuvostoaikaan, toimittaja Reijo Härkönen, ja Killan sihteeri Ritva Törmänen, edustivat Kiltaa Viron tasavallan 97-vuotisjuhlassa suurlähetystössä 25. helmikuuta. Viro vietti edellisenä päivänä itsenäisyyspäiväänsä.

Suurlähettiläs Margus Laidre ja rouva Tiina Laidre ottivat sadat vieraat vastaan Viron lähetystössä Itäisellä puistotiellä Kaivopuistossa. Samassa kauniissa rakennuksessa toimi Viron tasavallan suurlähetystö jo ennen sotaa ja Viron miehitystä.

- - - - -

Tampereella viihtyy

Matkailutoimittajien Killan kuusi jäsentä vieraili Tampereella helmikuun lopussa, uudessa Solo Sokos Hotel Torni Tampereessa, Musiikkiteatteri Palatsissa ja Museokeskus Vapriikissa.

Teksti Reijo Härkönen, kuvat Marja-Liisa Kinturi

Torni-hotelli aivan aseman kupeessa on uusi tamperelaisten maamerkki. Ylhäältä avautuvat näkymät koko kaupunkiin, ja ravintolat sekä alhaalla että ylinnä ovat avoinna muillekin kuin hotellin asukkaille. Kiinnostava mahdollisuus on yhden työpäivän Tampereella viettävälle työtila, jossa 50 eurolla saa käyttöön tilat, mutta tuon rahan saa sitten käyttää samalla ravintolapalveluihin. Uuden hotellin käyttöaste on jo hyvä, 60 - 70 prosenttia, mutta esimerkiksi vierailuaikana kaikki sviitit olivat täynnä. Sviitti maksaa noin 500 euroa, tavallinen huone alkaen 120 eurosta.

Sokos-hotelli Tornista näkyy koko Tampere.

Vapriikki esittelee mm. Rudolf Koivun tuotantoa.

Museokeskus Vapriikki on valloittava kokonaisuus, koska sieltä löytyy kaikkea kivistä kenkiin, leikkikaluista postiin. Vaihtuva näyttely on nyt 18.10.2015 saakka suomalaisten pyhiinvaeltajien tarina keskiajalla. Helsingistä muuttaneessa Postimuseossa on 15.11. saakka näyttely taiteilija Tom of Finlandista, jonka postimerkit herättivät maailmanlaajuista huomiota. Rudolf Koivun kuvituksia on esillä 3. toukokuuta saakka. Jääkiekko, urheiluidolit, Tampere ja Tammerkoski ovat myös museon teemoja.

Tampere on teatterikaupunki, senhän muistamme. Musiikkiteatteri Palatsi muutti juuri uusiin tiloihin ylioppilastaloon Kauppakadulle, taloon vuodelta 1901. Me Tampereen opiskelijat muistamme ylioppilastalon mukavana bilepaikkana, mutta nyt talo sai uuden elämän musiikkiteatterin kotina. Se on Suomen suurin ravintolateatteri.

Hauska rock-musikaali I wanna rock sopii muillekin kuin rokkarisukupolvelle. Tarina kertoo roudari Villestä, Nääs-Villestä, joka on työssä Pelle Miljoona -yhtyeessä. Tapaamme myös Andy McCoyn, Mike Monroen ja muita. Mike Monroeta esittää loistava Ari Koivunen, Idols-voittaja. Musiikki soi tosin niin kovaa, että joku pyytää korvatulpat, mutta tunnelma on katossa ja talo täynnä.

Tulevana kesänä yo-talon pihalla toimii kesäteatteri. Aiheena on Uuno Turhapuro. Palatsi-teatteri toimii kesällä myös Seinäjoella. Vuosittain Palatsin esityksiä katsoo 100 000 vierasta.

www.vapriikki.fi
www.palatsiteatteri.fi
www.sokoshotels.fi
- - - - -

Messukeskus valmistautuu Matka 2015-jättitapahtumaan

Messukeskuksessa käy vielä kova kuhina, sillä varauksia tammikuun perinteisille matkamessuille tulee vielä päivittäin. Myyntipäällikkö Marco Simonen kertoi kiltalaisille, että periksi ei anneta, vaikka matkustuspäätöksiä tehdään entistä myöhemmin. Matkamessuilla ollaan luottavaisia tulevaisuuteen.

Teksti Eero Nokela Kuvat Adrian Soto

Iloisena uutisena Marco Simonen mainitsee Kambodzan mukaantulon matkamessuille. "Maa jätti Lontoon suuren marraskuisen World Travel Marketin väliin ja päätti tulla Helsinkiin! Tätä voi pitää luottamuksen osoituksena", Marco hehkuttaa.

Messukeskuksessa on tehty töitä koko kesä ja syksy, ilme on uusittu ja useita taukoa pitäneitä maita on palaamassa matkamessutapahtumaan. Yksi niistä on Finnair, joka on varannut 300 neliötä näyttelytilaa. Myös Aurinkomatkat palaa, ja laivayhtiöistä Viking Line, joka valloittaa Business Travel Forumin mahtavan 348 neliön tilan "yön yli". Palaavia maita ovat Malta, Ranska, Italia ja Kreikka valtion matkatoimiston voimin. Uusia maita ovat Nepal, Madagaskar, Bhutan, Uganda, Pohjois-Kypros ja Kambodza. Pohjois-Kyproksen osallistuminen aiheuttanee sen, että Kypros jää pois tänä vuonna, tilanne on hyvin herkkä.

Toki kreikkalaisia yksittäisiä matkailutoimijoita oli viime vuonnakin mukana, mutta valtio satsaa jälleen matkailunäkyvyyteen ja tulee Helsingin messuille. Tämänvuotinen partnerimaa on Egypti.

Sibelius 150 ­-lava

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta säveltäjä Jean Sibeliuksen syntymästä. Niinpä Matka 2015 -messujen päälavan nimeksi tulee Sibelius 150 -lava. Sea & Sun -ohjelmalava jatkaa viimevuotiseen malliin.

Ammattilaiskävijöitä - heitä viime vuoden vajaasta 67 000 messuvieraasta oli lähes 16 000 - muistetaan tälläkin kertaa. B2B-kävijöille on runsaasti ohjelmaa, joka alkaa jo keskiviikkona ja jatkuu koko viikonlopun ajan.  Matka Suomi Foorumi -myyntitilaisuus on yksi niistä, sielläkin näkyy Finnairin vahva panostus. Finnair lennättää keskiviikoksi 190 pääyhteistyökumppania kaukomailta. Heitä ovat vastassa tyylikkäät lentoemännät. Marcon listalla ovat lisäksi Finnsider Lounge & Travel Trade meeting point, Workshopday ja tietysti Business Travel Forum.

Uutta koko Suomessa on uuden teknologian hyödyntäminen. Matka APP -sovellus tuo messukävijälle ainutlaatuisen mahdollisuuden hyödyntää esimerkiksi Finnairin lentotarjouksia. Kun älypuhelin piippaa, silloin kannattaa olla tarkkana, messujen isäntäväki vinkkaa. Viking Line taas tarjoaa esimerkiksi Baltiasta matkaaville ilmaisen sisäänpääsyn matkamessuille.

Tiedottamisesta huolehditaan entiseen malliin, nyt vain henkilö on vaihtunut. Antti Karjunen on täynnä intoa ja valmiina palvelemaan lehdistöä. Helsinkiin on tulossa viimekertaiseen tapaan matkabloggaajia, joiden sanoman uskotaan leviävän ympäri maailmaa.

Matka 2015 -messujen voimakaksikko, tiedottaja Antti Karjunen (takana) ja myyntipäällikkö Marco Simonen ehtinevät joulun viettoon nippa nappa, sillä paljon on vielä tehtävää ennen kuin vuoden aloittava suurtapahtuma on niin sanotusti putkessa.

- - - - -

Finnmatkat ajan hermolla

Matkailutoimittajien Killan marraskuun kuukausikokouksessa Finnmatkojen Ruoholahden-toimistossa isännät Pekka Antila, Tiina Sirén, Kari Henner ja Jenita Sillanpää esittelivät toimitiloja ja yhtiön uusia kesäkohteita.

Teksti Timo Elo, kuvat Kari-Veli Lehtonen

50-vuotias Finnmatkat on Suomen suurin matkanjärjestäjä. Se tuottaa vuosittain noin 280 000 valmismatkaa. Finnmatkat on osa TUI Nordicia, joka puolestaan on Pohjoismaiden suurin matkanjärjestäjä.

"Finnmatkat panostaa toiminnassaan online-yhteyksiin, erilaistumiseen ja kestävään kehitykseen. Online-varaukset kattavat 80 prosenttia liiketoiminnasta. Lisäksi meillä on asiakkaita palveleva matkamyymälä Forumissa Helsingissä. Yhteensä Pohjoismaissa toimii kuusi matkamyymälää. Pyrimme olemaan nopea ja ketterä toimija, jolla ei ole rasitteenaan raskaita rakenteita. Yhtiön johtoryhmä kokoontuu Tukholmassa", virtuaalisen asiakaspalvelun johtaja Tiina Sirén kertoo.

Tuotepäällikkö Pekka Antila kertoi kiltalaisille Finnmatkojen kesän uutuuskohteesta Kroatiasta. Komeat ovat maisemat.

Ajan hermolla eläminen digimaailmassa pisti kiltalaiset mietteliäiksi.

Trading-osaston Anna-Maria Aarni.

Finnmatkoilla eletään digitaalisesti kellon ympäri. Taulu näyttää, kuinka nopeasti puheluun vastataan. Palveluvastaava Teija Ruuskasella on asiakas langan päässä.

Henkilöstöpäällikkö Kari Henner (vas.) esitteli kiltalaisille Finnmatkojen pääkonttorin toimintaa Helsingin Ruoholahdessa.

Ruoholahden konttorissa on tilaa 400 neliötä, ja siellä työskentelee 60 henkeä. Toimiston varustelu on vaikuttava: täällä eletään ajan hermolla digitaalisessa ympäristössä. Yhtiön palkkalistoilla on myös sosiaalisen median asiantuntija Anni Aarni, jonka työkaluina ovat pääosin  Facebook ja Twitter. Anni seuraa alati uudistuvaa mediakenttää ja reagoi muutoksiin välittömästi..

Kesän uutuuskohde Kroatia


Tilaisuuden päätteeksi tuotepäällikkö Pekka Antila kertoi värikkään kuvatarjonnan kera Finnmatkojen ensi kesän uutuuskohteesta Kroatiasta, jossa lomatarjontaa on painotettu aikuiseen makuun. Kahdessa uusitussa hotellissa Igranen kylässä 80 km päässä Splitistä on jopa ikärajat, toiseen pääsevät vain yli 16- vuotiaat ja toiseen 18 vuotta täyttäneet.

"Olemme kunnostaneet nämä aikaisemmin valtio-omisteiset hotellit, jotka olivat jo päässeet hieman rapistumaan. Kaikkiaan Kroatiassa meillä on yhdeksän erilaista lomakohdetta - myös lapsiperheille. Matkailijalle on tarjolla runsaasti virikkeitä aina patikoinnista, veneilystä ja pyöräilystä alkaen. Kroatiassa suositaan myös lähiruokaa, joka on erinomaista ja muistuttaa suuresti italialaista. Lento Jet Time -yhtiön koneilla Splitiin kestää kolme tuntia. Lennot ajoittuvat ajalle 8.5.-2.10.2015. Lentoyhtiöllä on suomalainen toiminnanvetäjä, Pekka Antila kertoo.

- - - - -

Huippumoderni luontokeskus Haltia toimii Nuuksiossa

Teksti ja kuvat Kari-Veli Lehtonen 
 
Jos arkkitehdeille annetaan tehtäväksi suunnitella yhden katon alle koko Suomen luontoa Lapin tuntureista Itämeren saaristoon esittelevä rakennus, materiaaliksi vaaditaan betonin sijasta puuta, toimintojen pitää sujua huippumodernilla tekniikalla ja kokonaisuus tulisi toteuttaa kansallispuistossa pääkaupunkiseudulla, tuntuu vaatimus äkkiseltään mahdottomalta. Kaikki on kuitenkin valmiina Espoossa, Nuuksion Solvallassa 31.5.2013 avatussa Suomen luontokeskus Haltiassa.
 

Vuodenajat ja maisemat vaihtuvat kävijäiden askelten mukaisesti ja kattoon heijastuu historiaa.

Suomen Luontokeskuksen johtaja Tom Selänniemi.

Suomen 37 kansallispuistosta Nuuksio on metropolialueen kansallisaarre, jossa monipuolinen maisema tarjoaa laaksoja, rotkoja, jyrkänteitä, aarniometsää järvineen ja lampineen. Haltian ovelta voi retkeilijä suunnata askeleensa esteettömälle Maahisenkierrokselle tai useille muille reiteille erämaatunnelmissa. Sijainti on siten erinomainen.  

Suurten julkisten rakennusten tekeminen puusta ei enää ole kiellettyä Suomessa. Lahden Sibeliustalo oli valmistuessaan vuonna 2000 yksi edelläkävijöistä. Kaupungin vanhimman säilyneen teollisuusrakennuksen, tiilisen höyrysahan, yhteyteen tehtiin puusta ja lasista suuri laajennusosa.  

Rovaniemellä Tiedepuisto Pilke sai keskuksen, missä yksinomaan näyttelysalin lattia koostuu 130 000 kappaleesta 20 senttimetrin pölkyistä ja neljän tuuman lankuista,  juoksumetreiltään 26 kilometrin verran puuta. Eikä kehitys ole katkennut. Vantaan 2015 Asuntomessuille rakennetaan Kivistöön Euroopan suurinta puukerrostaloa, asuinpinta-alaltaan yli 10 000 neliömetriä. Joensuu Areena on 2004 valmistunut 14600 neliön urheiluhalli 7000 katsojapaikalla.  


Puurakenteinen Sotkan muna maailman synnystä on huomattavasti suurempi kuin Saksassa messuilla runsaasti huomiota ja ihastusta saanut työ.

Taiteilija Osmo Rauhalan taideteos löytyy Sotkan munan sisältä. Työ tarjoaa monenlaista seurattavaa ja mahdollisuuden rauhoittumiseen kiireisessä elämänmenossa.

Erkot lahjoittivat miljoona euroa  
Haltian rakentamista varten perustettiin 2008 kiinteistöosakeyhtiö Nuuksiokeskus Oy, johon kuuluvat Metsähallitus, Espoon kaupunki ja Solvalla Nedre Oy. Toimintakulujen maksajiin kuuluvat lisäksi Helsinki, Vantaa, Kirkkonummi, Vihti ja Kauniainen kävijämäärien suhteessa. Suunnittelijana toimi Arkkitehtitoimisto Lahdelma ja Mahlamäki Oy, rakennuttajana YIT ja valvojana Pöyry CM. Stora Enso toimitti uudenlaisen rakentamisen massiivipuupalkit.  

Luontokeskus sai hulppean miljoonan euron lahjoituksen Jane ja Aatos Erkon säätiöltä rakennuksen tekemiseksi ekologisilta ratkaisuiltaan huippumoderniksi, toiminnalliseksi ja kokemukselliseksi kohtaamispaikaksi. Heti sisääntuloaulan jälkeen läpinäkyvien levyjen päällä askeltavat näkevät allaan luontotietoa ja vitriiniä muutamia täytettyjä eläimiä.  

Tarjolla on päänäyttely, Viherkehä-näyttely sekä erikoisnäyttelyjä. Päänäyttelyn elementteinä ovat lumikanjoni, yöretki, virta, jättipanoraama Suomen vuodenajoista, jättimäinen Sotkanmuna (taideteos elämän synnystä), Suomi-kartta, kansallispuistojen pienoiskartta, karhunpesä lapsille, piilokoju, autiotupa ja Pohjannaula-torni, joka tarjoaa näköalan kansallispuistoon ja taivaalle.  

Vaihtuvien näyttelyjen helmenä on luontovalokuvaaja Hannu Hautalan, 73, elämäntyönäyttely Metsän poika. Loppuvuoteen saakka avoinna olevassa näyttelyssä on 49 työtä hänen lehtikuvauksiensa jokaiselta vuodelta alkaen vuodesta 1966. Haltian edellinen näyttely pohjoisen luonnon vaikutuksesta muotoiluun siirtyi Helsinki-Vantaan lentokentälle.    

Suomen tunnetuin luontovalokuvaaja Hannu Hautala valitsi valokuvanäyttelyynsä kuviensa parhaimmistoa.

Suomen Luontokeskus Haltia
* Nuuksiontie 84, 02820 Espoo
* Yhteystiedot info@haltia.com, www.haltia.com, info 040 163 6200, kokousmyynti 040 752 9811
* Julkinen liikenne: Kesäkaudella touko-syyskuussa suora bussiyhteys Helsingin keskustasta Kiasman tilausliikennepysäkiltä, keskusta junat S, E ja U Espoon asemalle, mistä jatko busseilla 85 ja 85K Haltiaan. Matka Helsingistä julkisilla kulkuneuvoilla kestää noin tunnin.
* Suomalaisista raaka-aineista lounaspöytä, joka vaihtelee vuodenaikojen mukaan (lokakuun alun hinta 16 euroa), ravintola@haltia.com tai www.haltia.com/ravintola.

- - - - -

Liemet ja juurekset maustavat Bon Vivantin pitkän menun

Silja Linen Helsinki-Tukholma-linjan syksyn herkuttelumenu koostuu merellisistä ja skandinaavisista mauista. Menun suunnittelijaksi varustamo on palkannut G.W. Sundmansin keittiöpäällikön Matti Jämsénin.


Teksti ja kuvat Marko Tammi


Annoksissa käytetään paljon vihanneksia ja juureksia, joilla rakennetaan pääraaka-aineelle näyttävä miljöö. Gourmet-ruokailulle ominaisesti monet annokset viimeistellään pöydässä lisäämällä kastike tai liemi.

Makuja on tuotettu monimutkaisesti yhdistelemällä mausteita tai uuttamalla liemiä raaka-aineista ja kasvinosista. Aterian alkupuoli keskittyy kalaan ja äyriäisiin, mutta loppua kohden myös lihan ystävän odotus palkitaan peuralla, jota lautasella on kahdella tavalla: ylikypsänä lapana ja paahdettua seläkkeenä. Luonnostaan vähärasvainen raaka-aine on ylikypsytettynä meheytetty sipaisulla laardia. Yksi menun kiinnostavimmista raaka-aineista on herkutteluruokien klassikko kateenkorva. Annoksessa vasikankateenkorva on glaseerattu, ja sen kyytipoikana on makean kuorrutteen makulinjaa jatkamassa paahdettua sipulia.

Seitsemän ruokalajia tuo ilmi makujen moninaisuuden paitsi ruoassa myös ruokailijoissa. Seurueessa yksi tykkää meriravusta vahvassa consomme-liemessä, yksi lohitartarista kampasimpukkamajoneesissa, toinen peurasta ja neljäs ylistää aterian päättävää vaniljajäätelöä karpaloiden ja suolakaramellien kanssa. Hiillostetun vuohenjuuston ja pinjansiementen kanssa aterian alkupuolella tarjottu kurpitsamousse saa vielä koko nelihenkiseltä seurueelta erityismaininnan raaka-aineen onnistuneesta käytöstä niin maun kuin ulkonäönkin osalta.


Kurpitsamoussea, hiillostettua vuohenjuustoa ja paahdettuja pinjansiemeniä à la Bon Vivantin Menu Signature.

Tavoitteena kokkien maailmanmestaruus

Keittiöpäällikkö Matti Jämsén valmistautuu parhaillaan kansainväliseen kokkien huippukilpailuun Bocuse d´Or:iin. Semifinaalissa hän sijoittui viidenneksi. Loppukilpailu käydään tammikuussa Ranskan Lyonissa. Joka toinen vuosi järjestettävän kilpailun voittoa pidetään kokkien maailmanmestaruutena.

Matti Jämsénin Menu Signature on tarjolla Silja Linen Bon Vivant -ravintolassa nyt syyskuusta tammikuun kahdeksanteen päivään saakka. Hinta, 139 euroa (Club One -kanta-asiakashinta 125 e) sisältää kaikki seitsemän viiniä alun rutikuivasta shampanjasta makeaan lopetukseen jälkiruoka Tokajilla. Viinit menulle on keittiömestari Jämsénin kanssa valinnut viinitoimittaja Vinedirekt Oy:n sommelier Joonas Vainio.

Kenelle? Kiireettömälle nautiskelijalle hyvässä seurassa.

Yksityiskohtainen menu: www.digipaper.fi/siljaline/118708

- - - - -

Tammisaari on keskiajan helmi

Tammisaari, tuo nykyään Raaseporiin kuuluva kaupunki, on lähellä, menipä junalla, bussilla, autolla tai veneellä. Kaupunki säästyi ruutukaavalta, ja nyt kiemurtelevia katuja on mukava astella. Keskiaikainen katuverkko on suurelta osin jäljellä.

Teksti ja kuvat Reijo Härkönen


Kustaa Vaasa perusti Tammisaaren 1546 ja Helsingin neljä vuotta myöhemmin. Tarkoitus oli kilpailla Räävelin eli Tallinnan kanssa. Helsinki vei voiton, ja sodat aiheuttivat Tammisaarelle vahinkoa. Vanhakaupunki tarjoaa oppitunnin suomalaisesta puukaupungin rakentamistavoista. Matkailutoimiston julkaisema Pieni arkkitehtuuriopas on suurena apuna kävelyreiteillä.

Jos pitäisi valita yksi Tammisaaressa vaikuttanut henkilö, hän on eittämättä Helene Schjerfbeck.  Hän asui yli 20 vuotta Tammisaaressa. EKTA eli Tammisaaren museokeskus esittelee pysyvässä näyttelyssään Schjerfbeckin töitä. Työt vaihtuvat ajoittain. Syyskuun loppuun museossa on esillä myös intiaanikulttuureita esittelevä näyttely, mm. mayoja, azteekkeja ja inkoja.

Tammisaaressa asuneen Helene Schjerfbeckin maalauksia ja esineistöä on Tammisaaren museokeskuksen pysyvässä näyttelyssä.

Vanhankaupungin talot ovat 1700- ja 1800-luvuilta, tämän talon ikkuna kertoo 1700-luvun talosta.

Sommaröstrandin saaristopalvelukeskuksen perustaja Göran Wickström vie usein vieraitaan Jussarön saarelle.

Jussarö lienee Tammisaaren saariston tunnetuin saari. Luotsi tuli saareen 1807, olihan meriliikenne jo silloin vilkasta. Vuoksenniska alkoi louhia rautamalmia meren alta 1961. Maailmanmarkkinahinta kuitenkin romahti, ja kaivos suljettiin. Jussarön saaren historiaan voi tutustua opastetuilla retkillä, mutta saaren vierasvenesatamaan pääsee omallakin veneellä. Puolustusvoimat lähti saarelta 2005. Tammisaaren saariston kansallispuistoa hallinnoi Metsähallitus.

Göran Wickströmin 30 vuotta sitten perustama saaristopalveluyritys Sommaröstrand Sommarön saarella palvelee niin veneilijöitä kuin muitakin vieraita. Vierasvenesatamassa järjestetään kesällä ohjelmaa, majoittua voi omassa veneessä, asuntovaunussa tai teltassa. Talvella elämys on varmaan ilmatyynysafari. Ilmatyynyaluksella pääsee vaikka Jussaröhön.

www.visitraseborg.com

- - - - -

Kulttuuriretki Turkuun

Turku Touring kutsui kiltalaiset kylään ja esitteli kesän merkkitapahtumia. Turun kesän jättitapahtuma on tietenkin heinäkuinen Down By The Laituri, mutta mitä kaikkea muuta siellä tapahtuu?

Teksti Arja Aho

Collegetankkien selässä lukee "täsä mä olen". Todellakin, olemme tulleet Turkuun tutustumaan kaupungin kesän kulttuuriin. Kauppatorilla tilataan kaffeet ja omenamunkit. Ei näy Mattia ja Teppoa. Veljekset ovat kuulemma torin vakioasiakkaita, mutta kohta torin valtaavat pienet muusikot, joita on tullut ympäri Itämeren Turkuun esiintymään Baltc Sea Days -tapahtumassa.

Torilla on pikkukaupunkimainen fiilis. Kaikki näyttäisivät tuntevan toisensa, tervehditään ja jutellaan. Turku kasvattaa mainettaan kulttuurikaupunkina. Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011 jätti hyvän pohjan, jota turkulaiset nyt hyödyntävät. Pelkkä Turunlinna ei riitä, vaan tarvitaan vetäviä tapahtumia ja vetonauloja. Yksi vetonauloista on Kiss My Turku -hevonen, jolla kerätään rahaa Turun lastensairaalalle ja markkinoidaan vuoden 2016 Superviikonloppua. Kaksivuotias ravuri asustaa pari vuotta Metsämäen talleilla ja siitä myydään osuuksia paikallisille yrityksille.

Muutaman kesäkuukauden aikana Turussa järjestetään yli 40 tapahtumaa; juhlitaan Paavo Nurmea, vedetään Tangomarkkinat Semifinaali, rymistään Ruisrock. Muutamat tapahtumat ovat lisäksi yhdistäneet voimansa ja tekevät yhteistyössä kesän jättitapahtumia, kuten Kuninkuusravit ja Down By The Laituri.

Kiltalaiset pääsivät tutustumaan Samppalinnan kesäteatterin kulisseihin.

Neitsytperunafestivaaleilla kunnioitetaan suomalaista varhaisperunaa. Jokavuotinen jännitysmomentti on,ehtivätkö perunat kypsyä festivaaleille

Kiss My Turku on vielä varsamaisen utelias ja innokas. Se nauttii selvästi huomiosta.

The Turku Brothers

Samppalinnan kesäteatterissa esitetään (12.6.-18.8.) Matista ja Teposta varsin fiktiivisesti kertovaa elämänkertaa The Turku Brothers. Musikaalin päätähdet ovat Sami Hintsanen ja Petja Lähde sekä veljesten vanhempia näyttelevät Inga Sulin ja Ismo Kallio. Kaikki alkaa vuodesta 1966, kun veljekset osallistuvat Ponnahdus pinnalle -laulukilpailuun. www.samppalinnankesateatteri.fi

Neitsytperunafestivaali

Turussa perunat ovat perunii ja niitä viljellään maassamme eniten juuri Varsinais-Suomessa. Neitsytperunafestivaaleja vietetään nyt neljättä kertaa 13.-14. kesäkuuta Turun ydinkeskustassa Panimoravintola Koulun sisäpihalla. Festareilla juhlistetaan kotimaista varhaisperunaa, maistellaan kotimaista piharuokaa, jota valmistavat neitsytperunoista inspiroituneet turkulaiset huippuravintolat. Turun kauppatorilla mitellään perjantaiaamuna Kokataan torilla -kilpailussa ja lauantaina syvennytään ruokakulttuurin perimmäiseen olemukseen Perunasymposiumissa. www.neitsytperunafestivaali.fi

Down By The Laituri

Suomen vanhin kaupunkifestivaali. Tänä vuonna festareilla nähdään niin stand up -koomikoita, oikea hääpari, ehtoollista jakava Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä kuin kanooteilla Aurajokea siistivä Turun luonnonsuojeluyhdistyksen väki. 22.-27. heinäkuuta järjestettävän festarin pääesiintyjiä ovat Leningrad Cowboys, The Rasmus, Apulanta, Dr. Alban, Lauri Tähkä, Sanni, Pariisin Kevät, Egotrippi, Darude, Kaija Koo ja Martti Servo & Napander. www.dbtl.fi

Gangut

Kansainvälinen purjealusten regatta on kesän suurin yleisötapahtuma Turussa. Tapahtumaan odotetaan jopa 100 000 kävijää. Gangut Regatassa (27.7.-3.8.) nähdään rannikon perinteisiä purjealuksia sekä suuria purjelaivoja Itämeren alueelta. Regatta järjestetään tasan 300 vuotta sitten Hangon länsipuolella käydyn meritaistelun muistoksi. Gangut-nimi juontaa venäläisten tavasta lausua Hankoniemen ruotsinkielinen nimi Hangö Udd. Regatan aikana Aurajoen rannoilla esiintyvät Anna Abreu, Samuli Edelman, Yö ja Juha Tapio. www.gangutregatta.fi

- - - - -

Tarinahotelli avasi Tallinnassa

Julkaistu 5.5.2014

Teksti ja kuvat Reijo Härkönen


Haluatko kokea tarinan Tallinnan laulujuhlilta, maailman pisimmästä painiottelusta, virolaisesta elokuvasta tai Tarton yliopistosta? Ei tarvitse matkustaa kaikkialle, vaan vierailu uudessa Estoria-hotellissa riittää.

Estoria (= Eesti + historia) on Viru-hotellin kupeeseen avattu uudenlaisen majoitusvaihtoehdon tarjoava kokemus. Huoneisiin on kerätty yhteistyökumppaneiden avulla erilaisia tarinoita Viron elämän eri alueilta. Kun kaikkialle Viroon ei ehdi matkustaa, oma huone kertoo ainakin yhden uuden tarinan.

Estoriaan kuljetaan Viru-hotellin aulan kautta. Kolmekerroksisen hotellin sisustussuunnittelija on Sigrid Valgma. Hotelli kuuluu Sokos-ketjuun kuten Virukin.

Estorian viestintäpäällikkö Peep Ehasalu vakuuttaa, että unikin huoneissa maistuu, onhan patja valmistettu NASAn kehittelemästä materiaalista. Vuodevaatteet ovat Viron kansallisasujen väreissä.

Samassa yhteydessä myös Virun Merineitsi-ravintola on uudistettu. Iltaisin on tarjolla viihdettä kuten konsertteja, aikuisten nukketeatteria ja kabareeta.

Matkavaihtoehtojakin riittänee. Kesällä Tallinnaan seilaa 26 laivaa päivässä.


Omakuviin ihastuneet voivat ottaa omansa taustana Tallinnan vanhakaupunki.

- - - - -

Pietari uskoo suomalaisiin

Julkaistu 1.4.2014

Teksti Reijo Härkönen, kuvat Adrián Soto

St. Peter Linen ja Pietarin kaupungin edustajat vierailivat Helsingissä kertomassa ajankohtaisista asioista, kun Sotšista palannut m/s Princess Maria aloitti risteilykauden Helsingistä Pietariin. Länsiterminaalin tapahtumassa oli mukana venäläinen ja suomalainen media sekä suomalaisia matkanjärjestäjiä ja matkatoimistojen edustajia.

St. Peter Line on liikennöinyt Helsingistä jo neljä vuotta.

Helsingissä Pietarin asioista kertoivat St. Peter Linen pääjohtaja Sergei Kotenev, Pietarin matkailukomitean varapuheenjohtaja Aleksander Shapkin ja Helsingin kaupungin elinkeinopäällikkö Nyrki Tuominen.

St. Peter Linea edusti pääjohtaja Sergei Kotenev ja Pietarin kaupunkia matkailukomitean varapuheenjohtaja Aleksander Šapkin. Pietari on uusi kohde laivamatkustukselle: kun Tukholmaan on lähdetty jo 100 vuotta ja Tallinnaankin 50, on Pietari nyt kohteena neljättä vuotta.

Pietarissa vieraili viime vuonna kolme miljoonaa ulkomaista turistia. St. Peter Linen 450 000 matkustajasta Helsingistä neljännes on suomalaisia. Tähän saakka Suomesta on puuttunut Pietarin tiedotustoimisto, mutta asia korjaantuu huhtikuussa. Esplanadille avattavasta toimistosta saa tietoa Pietarista ja matkaliput laivalle. Samanlaisia toimistoja on tulossa muihinkin Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Tulossa St. Peter Linelle on esimerkiksi teemamatkoja, kuten maittemme yhteisestä sotahistoriasta. St. Peter Line suunnittelee myös kolmannen laivan hankkimista Itämeren liikenteeseen.

Pietarissa toimii nyt uusi laivaterminaali. Länsisatamassa uuden terminaalin suunnittelu käynnistyy, ja se voisi valmistua jo 2017. Pietarin-liikenne jäisi silloin nykyiseen terminaaliin ja Tallinna uuteen. Rajavartiolaitos Helsingissä on rekrytoinut lisää henkilökuntaa, jossa on myös venäjän kieltä puhuvia. Automaattinen rajatarkastus avautuu piakkoin myös Venäjän passia käyttäville.

Venäjältä saapui viime vuonna 5,5 miljoonaa matkustajaa Suomeen, ja Suomi oli venäläisille toiseksi suurin matkakohde Ukrainan jälkeen. Poliittiset ongelmat Krimillä saattavat aiheuttaa kesämatkailuun lieviä vaikutuksia, samoin heikko rupla. Sokos Hotels Pietarissa on saanut kesäksi jonkin verran peruutuksia, ei kuitenkaan Suomesta vaan Pohjois-Amerikasta.

Laivamatkailussa on ollut viisumivapaus Venäjälle vuodesta 2009. Pietarin matkailuedustajat vakuuttavat, että viisumivapaus säilyy, ja duumassa on esillä ehdotus viisumivapaudesta lentojen transit-matkustajille.

- - - - -

Pohjois-Karjala on osaava maakunta

Julkaistu 28.3.2014

Teksti Reijo Härkönen

Maakuntien miehillä ja joskus naisillakin on tapana käydä Helsingissä esittelemässä asioitaan vaihteleville kuulijakunnille. Pohjois-Karjalan edustajilla tästä on jo vuosikausien kokemus. Nyt tähdätään siihen, että Joensuusta tulee  vuoteen 2020 mennessä Euroopan metsäpääkaupunki.


Viimeksi Joensuun ja Pohjois-Karjalan asioista puhuivat Villa Kivessä Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen, Nanocomp Oy:n toimitusjohtaja Veli-Pekka Leppänen, Pohjois-Karjalan maakuntaliiton viestintäpäällikkö Rauno Jussila ja Joensuun Seudun Kehittämisyhtiö JOSEK Oy:n markkinointipäällikkö Anne Mujunen.

Heidän viestiään kuunnellessa varmistui, että Pohjois-Karjalassa tiedetään mitä halutaan, ja jo tähän mennessä on saatu aikaan paljon, onhan Pohjois-Karjala jo viidettä vuotta ollut muuttomaakunta.  Joensuun painopistealueet ovat metsäbiotalous, teknologia ja materiaalit sekä luovan alan teollisuus.  Kaikilla kolmella alueella on jo nyt kansainvälisesti merkittävää ja tasokasta osaamista. Tavoite on, että Joensuu on Euroopan metsäpääkaupunki ja vihreän kasvun keskittymä vuoteen 2020 mennessä.

Joensuu on myös portti Venäjälle. Kun Pietari-Sortavala-tie avautuu 2016, yhä useampi venäläinen  suuntaa suoraan Karjalaan ja sitä kautta esimerkiksi Lappiin. Venäjän tämänhetkiset ongelmat ovat  väliaikaisia, ja siksi suomalaisten pitääkin katsoa eteenpäin. Yksi ongelma Suomessa kuitenkin palveluissa on: emme osaa palvella venäläisiä kokonaisvaltaisesti. Venäläinen haluaa koko palvelupaketin kylpylöineen, ostoksineen, lasketteluineen, kalastuksineen ja muine elämyksineen. Petroskoihin on nyt useita bussivuoroja viikossa, ja kun viisumivapaus toteutuu, myös junayhteys avautuu.

Menestyviä joensuulaisia yrityksiä on nanoteknologiayritys Nanocomp Oy. Yhtiö on luonut menestystarinansa fotoniikan kaupallistamisella. Sitä näkyy mm. kulutuselektroniikassa näytönvalaisimissa. Suurin osa viennistä suuntautuu Aasiaan. Jos Joensuu on metsäpääkaupunki,  niin se on myös Euroopan fotoniikkakeskus.

Joensuussa on ensi vuonna monta isoa tapahtumaa, Farmari-näyttely, Kuninkuusravit, ampumahiihdon MM ja jo perinteinen Ilosaarirock.

Ja mitäpä karjalainen tapahtuma olisi ilman ruokaa. Joensuun paras ravintola Kielo esitteli osaamistaan. Yrittäjä Petri Heikkinen kertoi konseptistaan: raaka-aineet ostetaan läheltä tutuilta tuottajilta, marjat ja sienet tulevat lähimetsistä ja kalat lähijärvistä.

- - - - -

Finnjetin nostalgiabrunssi m/s Finnladylla

Julkaistu 23.3.2014

Teksti ja kuvat Adrián Soto


Itella Posti Oy julkaisi postimerkkisarjan, jonka aihe on Merellinen Pohjola. Mukana sarjassa on kaksi postimerkkiä, jotka kuvaavat legendaarista Finnjetiä. Sen kunniaksi Finnlinesin matkustajaliikenteen johtaja Kaj "Tiko" Takolander kutsui median edustajia ja varustamon lähellä olevaa väkeä nostalgiabrunssille m/s Finnladylle.

"Finnjet oli ainutlaatuinen. Se oli merien isoin ja nopein, ja palvelu oli laivalla ylivoimaisesti parasta. Se toi suomalaisille uuden tavan matkustaa Suomesta Saksaan", sanoi Tiko. Finnjet oli niin nopea, että Helsingin ja Travemünden välinen 1 145 kilometrin matka taittui 24 tunnissa, mikä oli aivan vallankumouksellinen aika. Nykyajan Finnlinesin Star-luokan laivat tekevät saman matkan 27 tunnissa.

Finnjetille mahtui 1 500 matkustajaa, ja vuosittain se kuljetti noin 200 000 ihmistä Suomesta Saksaan. Nykyään Finnlines-varustamolla on yhtä paljon matkustajia Helsingin ja Travemünden välillä. "Sen lisäksi meillä on mukava reitti Naantalin ja Kapellskärin välillä. Yhteensä meillä on noin puoli miljoona matkustajaa vuodessa", kertoi Tiko. Myös Saksan matkailutoimiston johtaja Marjaana Saurila todisti, että Finnjet oli iso plussa Saksan matkailulle.

"Nyt elämme kuitenkin eri aikaa kuin 2000-luvun alussa. Viime vuonna peräti 627 000 suomalaista vieraili Saksassa. Se on 4,3 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena. Meidän seuraava tehtävä on saada 800 000 matkustajaa. Saksan matkailuviranomaisten seuraava kokonaistavoite on 80 miljoonaa turistia vuodessa", kertoi Marjaana.

Finnlinesin matkustajaliikenteen myynti-, markkinointi-, tuotanto- ja laivapalvelutiimi: takarivissä Kaj "Tiko" Takolander, Taina Jammeh, Kai Knocke ja Marko Grönfors sekä eturivissä Päivi Toivanen, Krista Orvomaa, Marianne Sinkkonen ja Minna Ristolainen.

- - - - -

Silja Serenade uudisti ilmeensä väreillä

Julkaistu 26.2.2014

Teksti Heino Ylisipola Kuvat Tallink Silja
Tallink Siljan Serenade palasi helmikuun puolivälissä uusin ilmein vajaan puolentoista kuukauden telakoinnin jälkeen takaisin tutulle reitilleen Helsingin ja Tukholman välille. Takana on vähän yli kymmenen miljoonaa euroa maksanut uudistamistyö Turun korjaustelakalla Naantalissa.

Siljan laivojen perusolemusta - keskellä laivaa on alhaalta ylös ulottuva avoin tila - ei voi muuksi muuttaa, mutta liikkeet ja ravintolat ovat käyneet läpi melkoisen kasvojen kohotuksen.

Grande Buffet -ravintola näyttää tyhjänä suorastaan tylsän siistiltä, mutta väriä se on saanut. Illalla sen toimivuus tulee oikeuksiinsa, ruoat valmistetaan avokeittiöperiaatteella.

"Silja Serenade on kaunis laiva, ja uudistustyön jälkeen se on vielä kauniimpi ja puoleensavetävämpi. Telakointi sujui suunnitelmien ja aikataulun mukaan, vaikka suuritöisiä ja vaativia urakoita oli useita", kertoi Tallink Silja Oy:n toimitusjohtaja Margus Schults matkailutoimittajille uudistetun laivan lehdistötilaisuudessa.

Schults kehuu erityisesti laivan uutta kylpyläosastoa Sunflower Oasista 12. kannella. Kylpylä on käynyt läpi täydellisen remontin. Muovisia liukumäkiä ei enää ole, vaan tilalle on rakennettu kolme isoa poreallasta, joista suurimman halkaisija on peräti 4,4 metriä.

Poreallas on Schultsin mukaan ainakin Itämeren suurin, ellei koko Euroopan suurin. Erityisesti aasialaiset risteilymatkustajat ovat toivoneen laivalle kellojen, korujen ja laukkujen luksusmyymälää. Nyt sellainenkin löytyy ja tarjolla on esimerkiksi sellaisia huippumerkkejä kuin Gucci, Kenzo ja Versace.

Suomalaiset Aarikka, Angry Birds, Iittala ja Lumene ovat luonnollisesti edelleen myynnissä.

Vanhoista verhoista pieniä kukkaroita


Mukava yllätys on, että laivayhtiö tuo myyntiin myös kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita. Laivan myymälästä voi ostaa pieniä kangaskukkaroita, jotka kierrätysmateriaaleja hyödyntävä Globe Hope on valmistanut Commodore-luokan hyttien vanhoista verhoista.

Ruokailussa uutta on Italiasta mallia hakenut Tavolata-ravintola, jossa alkupalat pöytäseurue jakaa yhdessä mannermaiseen tapaan. Ruokalistalla on useita tuttuja Italian herkkuja.

Tuttu buffet-ravintola on saanut hieman väriä kattauksiin ja nimekseen Grande Buffet. Siellä uutta on sesonkipöytä.

Buffet-ravintola näyttää edelleenkin enemmän siistiltä ruokalalta kuin kodikkaalta päivällispaikalta. Kun jopa yli 2 000 matkustajaa pitää ruokkia nopeasti, vaihtoehtoja kodikkaaseen tunnelmaan ja rauhalliseen ruokailuhetkeen on vaikea luoda varsin tiukkaan sijoitetuissa pöydissä. Ympärillä pyörii koko ajan ihmisiä.

Tervehtiminen tai edes nyökkääminen on suomalasille hyvin vaikeaa. Monta kertaa olemme istuneet vaimoni kanssa laivan buffet-ravintolassa, kun viereiseen pöytään, puolen metrin päähän pyrähtää pariskunta, joka ei sano mitään. Henkilökunta on kuitenkin hyvin huomaavaista ja palvelualtista.

Henkilökohtaista palvelua haluaville on edelleenkin tarjolla Promenade-kannen tasokkaat ravintolat Bon Vivant ja Happy Lobster huippuviineineen.

Commodore-osasto pantiin kokonaan uusiksi hyttejä myöten. Värejä, valoisuutta, tunnelmaa, näyttää kovin uudelta. Laivalle on rakennettu myös kolme uutta junior-sviittiä, nekin eri värisiä.

Shoppailu se on joka vetää ja tuo rahaa, uskovat kaikki laivayhtiöt. Silja Serenadella on useita merkkiliikkeitä, Tax free Superstoren myötä myymälätila kasvoi peräti 50 % samalla kun valikoimaa on laajennettu. Kelpaa lähteä ostoksille; myös lapset on huomioitu.

Värit hehkuvat keulan hyteissä

Junior-sviiteissä ja Commodore Loungessa ja sen hyteissä on käytetty uusi raikkaita värejä huonekaluissa, matoissa, verhoissa ja tapeteissa. Pääväreinä ovat sitruunankeltainen, metsänvihreä ja keltaoranssi.
 
Laivan kapteeni Antti Rossi kertoo, että Silja Serenaden kaikki ilmastointikanavat puhdistettiin telakoinnin yhteydessä eli laivalla kiertää aikaisempaa puhtaampi ilma. Myös lattiakaivoja ja viemäriputkistoja puhdistettiin.

Schults kertoo, että sisaralus Silja Symphony menee samanlaiseen uudistusremonttiin syksyllä 2014.
 
Sekä Schults että Rossi painottavat, että henkilökunnan koulutuksessa on entistä enemmän kiinnitetty huomiota hymyyn ystävällisen ja mutkattoman palvelun lisäksi.

"Me hymyilemme ja haluamme, että asiakkaammekin hymyilevät, kun he nauttivat laivastamme. Hyljekin laivan kyljessä hymyilee."

- - - - -

Eckeröläisillä on syytä hymyyn

Julkaistu 4.11.2013

Teksti Irmeli Palmu Kuvat Adrian Soto

Eckerö Linen
m/s Finlandia on kuljettanut tänä vuonna lokakuun loppuun mennessä 1,3 miljoonaa matkustajaa Suomen ja Viron välillä. "Tavoitteemme koko vuodelle on 1,5 miljoonaa", toimitusjohtaja Irja Hanelius sanoo. Päämäärä on siis enemmän kuin mahdollista saavuttaa, ja siihen henkilökunta uskoo.

Tämän vuoden liikennöinyt m/s Finlandia on menestynyt kovassa kilpailussa hyvin. Matkustajamäärä on kasvanut noin 30 prosenttia edellisvuodesta. Kesällä jouduttiin myymään jopa ei-oota muutamankin kerran, kun laivan enimmäismatkustajamäärä, 2080, täyttyi.

Irja Hanelius vakuuttaa, että kapasiteetti tulee riittämään hyvin ensi vuonnakin, jolloin lähtöjä Tallinnaan tulee kaksi päivässä. Myös hinnoittelu tulee muuttumaan. 1.1.2014 alkaville matkoille hinta määräytyy kysynnän mukaan ja vaihtelee siis päivittäin. Tarjolla on päiväristeily 8.30-14.40 ja iltaristeily 15.30-21.45, jolloin laivalta ei nousta maihin Tallinnassa lainkaan. Myös klassikkoristeily Päivä Tallinnassa on tarjolla, jolloin laiva lähtee Helsingistä klo 8.30 ja saapuu Helsinkiin 21.45.

Eckerö Line kuuluu vuonna 1961 perustettuun Eckerö-konserniin, jonka kotipaikka on Ahvenanmaalla, Eckerössä. Yhtiö on brändännyt itseään tänä vuonna erityisesti suomalaisuudella ja onnistunut tässä.

"Tutkimus kertoo, että nyt 69 prosenttia tietää, että Eckerö on suomalainen", myynti- ja markkinointijohtaja Ida Toikka-Everi kertoo ja lisää, että laivan henkilökunnan palkkauksessa ja työehdoissa noudatetaan suomalaisia työehtosopimuksia.

Kotimaisuus näkyy laivalla myös viihdetarjontana, jota riittää joka lähdöllä. Viime vuonna m/s Finlandia eli Eckerö Line oli Suomen suurin konserttijärjestäjä Teoston mukaan. Eckerö Linen yhteistyö HOK-Elannon kanssa on jatkunut jo 10 vuotta. Oopperamatkat satavuotiaaseen Estonia-teatteriin ovat olleet erittäin suosittuja ja hotelliyöpymiset ovatkin nousseet viime vuodesta 40 prosentilla.

Myös Estonian taiteellinen johtaja Mart Mikk arvostaa suomalaisia oopperan ystäviä. Lipputulot kun ovat elintärkeät Estoniallekin.


Toimitusjohtaja Irja Hanelius (vas.) myynti- ja markkinointijohtaja Ida Toikka-Everi ja myyntipäällikkö Johanna Uimonen ovat Eckerön rautainen kolmikko. Syytä hymyyn onkin.

Estonia-teatterin taiteellinen johtaja Mart Mikk toivottaa suomalaiset lämpimästi tervetulleeksi.

- - - - -

Kylässä Finnairilla

Teksti Markku Marttinen, kuvat Adrián Soto

Finnair oli kutsunut kiltalaiset ja Ilmailutoimittajien jäsenet visiteeraamaan upouuteen toimitaloonsa Helsinki-Vantaan lentokentän lähituntumaan vanhan pääkonttorin viereiseen rakennukseen. Paikalle ehätti 11.10. kaikkiaan 11 Killan jäsentä. Ilmailutoimittajia en laskenut.

Lentoyhtiön uusi toimitusjohtaja Pekka Vauramo uhrasi ajastaan vierailleen runsaat viisitoista minuuttia. Siinä ajassa Vauramo ehti kertoa, ettei Finnair aio käyttää espanjalaisia lentoemäntiä ja stuertteja mahdollisen kabiinihenkilökunnan lakon aikana korvaavana työvoimana.

Edelleen Vauramo visioi yhtiön tulevaisuutta.
- Meidät on valittu Pohjolan parhaaksi lentoyhtiöksi ja TTG Travel Magazine on valinnut meidät jopa Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi, Vauramo sanoi.
- Tavoitteenamme on olla jatkossa myös paras Kaukoitään lentävä yhtiö, hän jatkoi. Nyt meillä on noin 70 lentoa viikossa 13 kohteeseen Aasiassa, Vauramo luetteli. Tavoitteenamme on kaksinkertaistaa Aasian lentojemme määrä vuoteen 2020 mennessä. Euroopassa meillä on lentokohteita yli 60, joten jatkoyhteydet Aasian lennoille ja lennoilta ovat hyvät, toimitusjohtaja sanoi.

Toimitusjohtaja Vauramo kehui myös Helsinki-Vantaan lentokentän lyhyitä vaihtoaikoja.
- Vaihto Helsingissä onnistuu 35 minuutissa, hän kertoi.

Samanaikaisesti kun Aasian liikenne kasvaa ja kohteiden määrä lisääntyy yhtiöllä on jälleen käynnissä 60 miljoonan euron säästöohjelma. Toimitusjohtaja Vauramo ei kuitenkaan yksilöinyt säästökohteita. Näkyvissä ei ainakaan vielä ole ollut toteuttaa samanlaista täydellistä automaattiohjausta lennoilla kuten Helsingin metroon on suunniteltu. Ei ollut myöskään puhetta siitä, että matkustajien aterioinnin hoitaisivat ruokinta-automaatit.

Finnair sai juuri hiljattain ensimmäisen uuden Airbus 321 Sharlkletin. Kaikkiaan tämän tyypin koneita yhtiölle on  tulossa viisi. Koneet korvaavat vanhat Boeing 757 -koneet lomalennoilla ja myös eräillä pidemmillä reittilennoilla. Myös kaukokohteiden konekanta uusiutuu kun uudet Airbus 350 -sarjan koneet tulevat lähivuosina yhtiön käyttöön.

Saman katon alle

Finnairin pääkonttori ja muut yhtiön yksiköt ja matkatoimistot ovat muuttaneet ja muuttavat kaikki saman katon alle kun uusi konttorirakennus kesällä valmistui. Rakennuksessa tulee työskentelemään, kun muuttorumba on ohi, kaikkiaan noin 900 finnairilaista.

HOTT niin kuin uuden talon nimi kuuluu edustaa modernia avokonttoriajattelua, vaikka sellaisia oli käytössä jo ainakin 1940 -luvulla Yhdysvalloissa. Rakennuksen toiminnoissa hyödynnetään maalämpöä ja energialuokka on paras mahdollinen.

Työntekijöillä ei ole omia huoneita, ei edes suurilla päälliköillä. Mahdolliset tulosteetkin tehdään kaksipuolisina.


Pekka Vauramo on ollut Finnairin ruorissa kesäkuusta lähtien.

Uusi Finnairin pääkontori House of Transportation and Travel, HOTT sijaitsee noin kilometrin päässä Vantaan kakkosterminaalista.


......................