perjantai, syyskuu 24

Jussi Konttinen sen tietää:
Siperia opettaa ihmisen nöyräksi

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Toimittaja Jussi Konttinen asui perheineen puolitoista vuotta Siperian kylmyydessä. Edes 50 asteen pakkanen ei lannistanut.

Teksti Heino Ylisipola Kuvat Jussi Konttinen

Vanha hokema sanoo, että Siperia opettaa. Lauseella on kylmä kaiku: onhan siellä talvisin pakkasta jopa 50 astetta ja maa pysyy ikiroudassa kesät ja talvet. Sinne karkotettiin suomalaisiakin tsaarinvallan aikana, mutta että nykyaikana joku lähtee sinne vapaaehtoisesti ja vie perheensäkin mukanaan!

Talvella vettä saadaan vain sulattamalla sitä jäälohkareista. Autoihin pitää teipata tuplalasit. Talvella pukeutuminen vaatii paljon turkiksia: ahmarukkaset, lumilammastakin, poronutukkaat, porohousut ja hatun sekä naalikaulurin.

Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Konttinen muutti vaimonsa ja kolmen pienen lapsensa kanssa Suomesta 5 000 kilometrin päähän Sahan tasavaltaan eli Jakutiaan ja siellä pieneen kylään nimeltään Töhtyr.

Konttiset asuivat Siperiassa kahteen otteeseen. Ensin elokuusta 2016 toukokuuhun 2017 ja toiseen otteeseen tammi-helmikuun 2018. Jussi Konttinen on kirjoittanut omista ja perheensä kokemuksista matka- ja tietokirjan Siperia – Suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa (HS-kirjat 2019).

Jussi Konttinen muistuttaa, että Jakutiaa syvemmälle Siperiaan ei oikein pääse. Siperiaa leimaavat loputtomat erämaat ja tiettömyys.

Siperia on järkyttävän suuri. Se on kuin kokonainen maanosa. Siperia muodostaa kolmanneksen Aasian ja kahdestoistaosan koko maapallon maapinta-alasta. Se on lähes 40 kertaa niin suuri kuin Suomi.

Konttiset asuivat Sahan tasavallassa. Suomessa on tutumpi samaa aluetta tarkoittava, venäjänkielinen sana Jakutia.

Mitä Venäjä olisi ilman Siperiaa, kysyy Konttinen ja vastaa. ”Ehkä Kiinan provinssi tai Yhdysvaltain merentakainen alue, jos monen venäläisen pahimmat pelot toteutuisivat. Tai sitten itsenäinen Siperian yhdysvallat, jonka asukkaat kylpisivät rahassa.”

Luonnonrikkauksien lista on mykistävä

Siperiasta tulee suurin osa Venäjän luonnonrikkauksista. Lista on mykistävä. Siellä on kymmenen prosenttia maailman tiedossa olevasta öljystä, neljäsosa kaasusta, 12 prosenttia hiilestä, yli viidennes nikkelistä, yhdeksän prosenttia kullasta, kahdeksan prosenttia uraanista ja seitsemän prosenttia platinasta.

Suurin osa nyky-Venäjän vientituloista tulee Siperiasta saatavista raaka-aineista. Siperian taiga on maailman suurin yhtenäinen metsä. Se käsittää viidenneksen koko maailman metsistä.

Konttisten talossa on kaikki epämukavuudet

Suomalaista hirvittää, millaisiin olosuhteisiin Siperiassa Konttisten perhe muutti.

”Talossamme on kaikki epämukavuudet: sinne ei tule sen paremmin lämmintä kuin kylmääkään vettä, eikä siinä ole vessaa eikä suihkua. Tämä on Jakutian maaseudulla tavallinen tilanne. Syynä on ikirouta, joka kylämme alla ulottuu 200 – 400 metrin syvyyteen ja estää vetämästä vesijohtoa maan alle,” kirjoittaa Konttinen.

Ikiroutaan ei voi kaivaa kaivoa. Konttisille veden tuo pari kertaa viikossa kylällä kiertelevä vesiauto.

Konttisen perheen vanhin lapsi meni Töhtyrissä kouluun ja kaksi nuorempaa menivät päiväkotiin. Jakutia on yksi harvoja Venäjän alueita, joissa koulujen opetuskieli voi olla muu kuin venäjä. Töhtyrissä lapsia opetetaan jakuutiksi ja venäjäksi.

”Esimerkiksi suomalais-ugrilaisissa tasavalloissa opetuskielenä on järjestään venäjä ja omaa (tasavallan) kieltä opetetaan vain oppiaineena.”

Siperia-kirjan parasta antia ovat Jussi Konttisen perusteelliset retket ja juttumatkat eri puolille Siperiaa. Hän tekee niitä useita kymmeniä.

Öljy on rikkaus ja usein ympäristötuho

Yksi matkoista suuntautuu suomensukuisten hantien alueelle. Vuonna 2017 lähes puolet venäläisestä öljystä tuli Länsi-Siperian yhdeltä ainoalta alueelta, Hanti-Mansian eli Jugran hallintoalueelta. Suurin osa öljystä menee vientiin, myös Suomeen.

Venäjä saa valtaosan vientituloistaan öljystä, mutta ympäristönsuojelu on vielä lapsenkengissään, jos niissäkään.

Siperia-kirja kertoo, että Venäjällä vuotaa luontoon luonnonvaraministeri Sergei Donskoin mukaan 1,6 miljoonaa tonnia öljyä vuodessa eli yli kaksi kertaa enemmän kuin Meksikonlahden öljyonnettomuudessa. Tarkka määrää ei tiedä kukaan, sillä luvut perustuvat öljy-yhtiöiden omiin ilmoituksiin.

Nenetsien asuttamalla Jamalin niemimaalla on eniten maailmassa kaasua ja poroja.

Jamalin niemimaalla elää 10 000 etäisesti suomensukuista nenetsiä, jotka paimentavat noin 300 000 poroaan. Konttisen mukaan kaikista Venäjän alkuperäiskansoista nenetsit ovat säilyttäneet parhaiten täyspaimentolaisen elämäntapansa.

Nenetsit paimentavat porojaan maailman rikkaimpien kaasukenttien lomassa. Poromiehet joutuvat tinkimään laidunmaistaan, kun öljy- ja kaasuyhtiöt laajentavat porauskenttiään ja öljyputkistojaan.

”Jamalin niemimaa on osa Jamalin hallintoaluetta, joka tuottaa 80 prosenttia Venäjän ja 20 prosenttia maailman kaasusta. Sen maaperä suorastaan kihisee maakaasua eli metaania”, kirjoittaa Konttinen.

Venäläinen Novatek-yhtiö on pystyttänyt Jamalin niemimaan pohjoisosaan 22 miljardia euroa maksaneen valtavan kaasukentän, nesteytyslaitoksen ja arktisen sataman vain viidessä vuodessa.

Norilsk on Venäjälle kuin Kiiruna Ruotsille

Konttinen onnistuu hankkimaan nikkelikaupunki Norilskiin vierailuluvan Venäjän tiedustelupalvelu FSB:stä. Neuvostoliiton aikana Norilsk, jonka alueella sijaitsee maailman suurin nikkeliesiintymä, oli ulkomaalaisilta suljettu kaupunki, jonne pääsi vain erikoisluvalla.

”Ilman Siperian luonnonvaroista saamiaan tuloja Venäjä ei voisi elättää taloudellisesti jälkeen jääneitä alueita. Sillä ei olisi varaa suurvaltapullisteluun Syyriassa, Ukrainassa ja maailman tietoverkoissa eikä suurellisiin pr-näytöksiin olympialaisten ja MM-kisojen tapaan.” JK

Suomalainen Outokumpu oy rakensi 1980-luvulla Norilskiin maailman suurimpaan nikkelisulattoon Nadezdaan uudet liekkisulatusuunit. Olin tuolloin taloustoimittajana Helsingin Sanomissa ja yritin päästä juttumatkalle Norilskiin. Sain päätoimittajan ja Neuvostoliiton Helsingin-suurlähettilään suosituskirjeet juttumatkaa varten. Meni aikaa ja Moskovasta tuli lyhyt viesti: vierailu Norilskin ei ole mahdollista eikä missään nimessä toimittajalle.

Jussi Konttinen valmistautuneena Siperiassa pitkälle moottorikelkkamatkalle poromiesten luo. Hänen päällään on ahmarukkaset, lumilammastakki, kaksinkertaiset poronutukkaat, porosta tehdyt housut ja hattu sekä naalista ommeltu kauluri.

Konttinen sen sijaan onnistui pääsemään. Hän kertoo kirjassaan, kuinka Norilskin tehtaat ovat tupruttaneet ilmaan vuosittain lähes kaksi miljoonaa tonnia rikkidioksidia eli enemmän kuin 20 kertaa Suomen rikkipäästöt. Nyt siellä on jo alettu rakentaa ilmanpuhdistuslaitteita.

”Tämä (päästöt) on tappanut metsät kymmenien kilometrien säteeltä. Kaupunkia ympäröivät valtavat kuonakasat, ja lumi värjäytyy täällä talvella mustaksi. Kombinaatin olemassaolosta jää jälki sadoiksi vuosiksi.”

Siperia-kirja muistuttaa, Norilskia ei olisi ilman Stalinin vankileirijärjestelmää Gulagia.

Norilskin leireillä raatoi vuosina 1935 – 1956 puoli miljoonaa ihmistä äärimmäisessä ilmastossa. ”Maa tarvitsi nikkeliä panssarivaunujen rakentamiseen, ja vapaaehtoisten löytäminen ankariin olosuhteisiin olisi vienyt liikaa aikaa.”

Norilskin merkitys Venäjälle on vähän sama kuin Kiirunan rautakaivosten merkitys Ruotsille. Norilskin nikkeliesiintymä on maailman suurin. Lisäksi alueelta löytyy kuparia, kobolttia, kultaa, hopeaa, platinaa ja monia muita harvinaisia metalleja. Malmivarojen kerrotaan riittävän ”ainakin sadaksi vuodeksi”.

Talvivaaran bioliuotuskokeiluja ei Norilskissa tarvita, sillä malmin nikkelipitoisuus on paikoin jopa kymmenen prosenttia, kun se Talvivaara/Terrafamessa on 0,22 prosenttia. Vuodesta 1995 Norilsk Nickelin pääomistaja on ollut oligarkki Vladimir Potanin, moskovalainen pankkiiri, jolla ei ollut aiempaa kokemusta kaivosalasta.

”Nyt Norilsk on huikea monumentti Venäjän 1900-luvun täyskäännöksistä: Vankityövoimalla käyttöön otettu kansallisaarre, joka päätyi lopulta yhden pankkiirin omaisuudeksi”, kirjoittaa Konttinen.

Norilsk Nickel on suomalaisille tuttu myös jääkiekon venäläisestä KHL-liigasta, jota se sponsoroi. Yhtiön Suomessa toimiva tytäryhtiö Norilsk Nickel Harjavalta oy omistaa KHL-joukkue Jokereista 40 prosenttia. Entinen NHL-kiekkotähti Jari Kurri omistaa enemmistön, 60 prosenttia.

Siperia opetti selviytymään

Konttisen Siperia-kirja on mahtava tietopankki Siperiasta ja Venäjästä. Konttinen kirjoittaa hyvin ihmisläheisesti ja sujuvasti, mutta tietoa, lukuja ja nimiä on niin paljon, että olisiko kirjan loppuun pitänyt laittaa hakusanasto nimistä ja paikoista.

Autokin tarvitsee Siperiassa kunnon pakkassuojan.

Konttinen sanoo, että Siperia opetti selviytymään. Se opetti kunnioittamaan hirmuisia ja kaikkivoivia luonnonvoimia, joiden kanssa ei ole leikkimistä.

”Se opetti kärsivällisyyttä. Vaikka alue oli minulle ammatillinen runsaudensarvi, työskentely kysyi jatkuvasti lehmän hermoja. Siperia opetti hyväksymään sen, että omaan elämäänsä voi vaikuttaa vain rajallisesti.”

Kun lukee Konttisen yli 400-sivuisen ja pienellä kirjasimella kirjoitetun kirjajärkäleen, lukija pääsee tietämään hyvin paljon Siperiasta, sen suunnattomista mahdollisuuksista ja myös uhkakuvista.

 

 

 

Share.

Comments are closed.