{"id":5343,"date":"2023-05-25T13:27:20","date_gmt":"2023-05-25T11:27:20","guid":{"rendered":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/?p=5343"},"modified":"2023-05-25T16:04:01","modified_gmt":"2023-05-25T14:04:01","slug":"kauriin-kaantopiirilla-suomi-tunnetaan-hyvin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/kauriin-kaantopiirilla-suomi-tunnetaan-hyvin\/","title":{"rendered":"Kauriin k\u00e4\u00e4nt\u00f6piirill\u00e4 Suomi tunnetaan hyvin"},"content":{"rendered":"

Maassa sijaitsevat maailman vanhimmat hiekka-aavikot. Maailman vanhimpiin kuuluva kasvi, ikilehti, kasvaa siell\u00e4. Kauriin k\u00e4\u00e4nt\u00f6piiri kulkee maan poikki. Maa on kaksi ja puoli kertaa Suomen kokoinen, mutta asukkaita on vain puolet Suomen lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Martti on hyvin yleinen miesten etunimi ja Martta naisten. Ennen vanhaan matka sinne Suomesta saattoi kest\u00e4\u00e4 kaksikin vuotta, mutta nyky\u00e4\u00e4n sinne p\u00e4\u00e4see lent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vajaassa vuorokaudessa.<\/h3>\n

Teksti Heino Ylisipola
\nKuvat Helena Ylisipola<\/strong><\/p>\n

Kauriin k\u00e4\u00e4nt\u00f6piirin<\/span><\/em> maa on tietenkin <\/span>Namibia<\/span><\/em>. Siell\u00e4 sijaitsee jo koulun uskontotunnilta tuttu <\/span>Ambomaa<\/span><\/em>, jossa Suomen L\u00e4hetysseura aloitti l\u00e4hetyst\u00f6n yli 150 vuotta sitten <\/span>Martti Rautasen<\/span><\/strong> johdolla. Silloin Namibia tunnettiin nimell\u00e4 <\/span>Saksan Lounais-Afrikka<\/span><\/em>.<\/span><\/p>\n

\"\"

Namibian loputtomat dyynit.<\/p><\/div>\n

Namibian nimi tulee <\/span>Namibin aavikosta<\/span><\/em>, joka arvioidaan maailman vanhimmaksi, noin 80 miljoonaa vuotta sitten syntyneeksi. Sill\u00e4 on pituutta etel\u00e4-pohjoissuunnassa noin 1500 kilometri\u00e4 ja leveytt\u00e4 80-130 kilometri\u00e4. <\/span>Naman<\/span><\/em> kieless\u00e4 Namib tarkoittaa valtavaa ja my\u00f6s kilpe\u00e4. Se lienee suojellut Namibiaa eurooppalaisilta valloittajilta aina 1800-luvulle asti, jolloin britit ja saksalaiset alkoivat kilpailla maasta. <\/span>Saksa <\/span><\/em>julisti1884 Lounais-Afrikan, nykyisen Namibian, siirtomaakseen.<\/span><\/p>\n

Yli 30 vuotta sitten toinen <\/span>Martti<\/span><\/strong>, <\/span>Martti Ahtisaari<\/span><\/strong> saapui 1989 Namibian p\u00e4\u00e4kaupunkiin <\/span>Windhoekiin<\/span><\/em> YK:n p\u00e4\u00e4sihteerin erityisedustajana johtamaan Namibian itsen\u00e4istymist\u00e4. Avukseen h\u00e4n sai 8\u00a0000 YK-sotilasta ja siviilihenkil\u00f6\u00e4.<\/span><\/p>\n

Viimein maaliskuun 21. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1990 Namibia itsen\u00e4istyi. Kansalliskokous valitsi presidentiksi 30 vuotta maanpaossa el\u00e4neen SWAPO:n (South West Africa Peoples Organization) johtajan <\/span>Sam Nujoman<\/span><\/strong>.<\/span><\/p>\n

Rautanen matkasi Abomaalle yli kaksi vuotta<\/span><\/h3>\n

Ensimm\u00e4inen Martti, L\u00e4hetyskoulun ensimm\u00e4isen vuosikurssin k\u00e4ynyt Martti Rautanen l\u00e4hti juhannusaattona, 24. kes\u00e4kuuta 1868 <\/span>Helsingin Etel\u00e4satamasta<\/span><\/em> nelj\u00e4n kaverinsa kanssa pitk\u00e4lle purjehdusmatkalle Lounais-Afrikan Ambomaalle.<\/span><\/p>\n

Matka taittui purjelaivoilla. V\u00e4lill\u00e4 odoteltiin sopivia tuulia. Viimein joulukuun 30. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 purjelaiva <\/span>Cape City<\/span><\/em> laski ankkurinsa <\/span>Etel\u00e4-Afrikan Kapkaupungin<\/span><\/em> satamassa, <\/span>P\u00f6yt\u00e4vuoren<\/span><\/em> kainalossa. Merimatkoihin Suomesta Afrikan etel\u00e4k\u00e4rkeen kului yli puoli vuotta!<\/span><\/p>\n

Kapkaupungista laivamatka jatkui Lounais-Afrikan <\/span>Walvis Bayn<\/span><\/em> satamakaupunkiin. Siell\u00e4 piti odotella saamista h\u00e4rk\u00e4vankkureita l\u00e4hes kolme viikkoa. Sen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4stiin jatkamaan matkaa kahdeksalla h\u00e4rk\u00e4vankkurilla. Jokaisen vankkurin eteen valjastettiin 6\u20138 paria koulutettuja h\u00e4rki\u00e4 ja jokaista vankkuria ajamaan tarvittiin nelj\u00e4 miest\u00e4.<\/span><\/p>\n

Huhtikuussa 1869 suomalaiset saapuivat Lounais-Afrikan <\/span>Hereromaalle<\/span><\/em>, jossa he joutuivat viett\u00e4m\u00e4\u00e4n toista vuotta, ennen kuin he saattoivat jatkaa matkaansa lopulliseen m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, Ambomaalle.<\/span><\/p>\n

Pitk\u00e4n pys\u00e4hdyksen aikana miehet opiskelivat heroro-heimon kielt\u00e4. Herero ja ambomurteet ovat kielisukulaisia. Ambomaalla heimop\u00e4\u00e4llik\u00f6iden tiedettiin osaavan my\u00f6s hereroa. Heimop\u00e4\u00e4llik\u00f6t olivat tuolloin ehdottomia valtiaita alueillaan ja heid\u00e4n kanssaan piti tulla toimeen, jotta l\u00e4hetysty\u00f6 voi alkaa.<\/span><\/p>\n

Matkanteko h\u00e4rk\u00e4vankkureissa oli hyvin verkkaista. Hevoset olisivat olleet viisi-seitsem\u00e4n kertaa kalliimpia kuin h\u00e4r\u00e4t. Ambomaalle miehet saapuivat hein\u00e4kuussa 1870 eli yli kaksi vuotta Helsingist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lkeen!<\/span><\/p>\n

Lent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 matka taittuu noin vuorokaudessa<\/h3>\n

Meit\u00e4 oli tammikuun 2023 lopulla seitsem\u00e4n henkil\u00f6n porukka Aventuran<\/em> matkalla Etel\u00e4-Afrikassa, kun jatkoimme sielt\u00e4 matkaamme mainion oppaamme Pekka Virtasen<\/strong> johdolla lent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Kapkaupungista Namibian p\u00e4\u00e4kaupunkiin Windhoekiin<\/em>. Matkamme Helsingist\u00e4<\/em> Kapkaupungin kautta Windhoekiin kesti yhteens\u00e4 noin 20 tuntia. Pitk\u00e4 istuminen siin\u00e4kin.<\/p>\n

Kapkaupungissa n\u00e4imme kuuluisan P\u00f6yt\u00e4vuoren, jonka aikoinaan oli n\u00e4hnyt my\u00f6s Martti Rautanen kavereidensa kanssa. Tietoa ei ole, nousiko h\u00e4n koskaan yli kilometrin korkuiselle vuorelle. Me nousimme sinne vaijerihissill\u00e4.<\/p>\n

P\u00f6yt\u00e4vuoren huipulla on kivitaulu, johon on maalattu et\u00e4isyyksi\u00e4 maailman p\u00e4\u00e4kaupunkeihin. Helsinkiin on 10 482 kilometri\u00e4!<\/p>\n

Namibin aavikolla ei ole ruuhkaa<\/h3>\n

Matkamme jatkui p\u00e4\u00e4kaupungista Windhoekista aamuvarhaisella kohti Namibin aavikkoa ja sen p\u00e4\u00e4kaupunkia <\/span>Sossusvleit\u00e4<\/span><\/em>. Siell\u00e4 sijaitsevat maailman vanhimmat hiekkadyynit.<\/span><\/p>\n

\"\"

V\u00e4lill\u00e4 piti nousta bussista kahlaamaan ja bussi sy\u00f6ksyi kuljettajan kanssa joen yli.<\/p><\/div>\n

Bussimme on kiinalainen, koliseva kottero, jossa kaikki ei toimi, mutta vauhtia riitt\u00e4\u00e4 ja tunnelma on mukava. Asfalttitie muuttuu pian soratieksi, mutkia ei paljon ole, mutta nimismiehen kiharaa riitt\u00e4\u00e4. Namibiasta l\u00f6ytyy kuulemma yli 50 kilometrin mittainen suora tienp\u00e4tk\u00e4!<\/span><\/p>\n

Sitten bussimme jarruttaa: tieuran katkaisee valtoimenaan virtaava jokiuoma. On viel\u00e4 sadeaika. Vett\u00e4 on vain nilkkaan asti, mutta pohja on pehme\u00e4\u00e4 hiekkaa. Bussikuskimme tutkii tilanteen. Kaikki ulos, keng\u00e4t pois ja kahlaamalla joen yli. Sitten tyhj\u00e4 bussi ottaa kovan vauhdin ja hurauttaa tulvivan joen yli. Matkustajat takaisin autoon ja matka jatkuu.<\/span><\/p>\n

V\u00e4lill\u00e4 k\u00e4ymme kahvilla <\/span>Rehobothissa<\/span><\/em> huoltoasemalla. Siell\u00e4 on ulkona katoksessa kuvia ja kertomuksia saksalaisista l\u00e4hetyssaarnaajista, jotka liikkuivat tuolla seudulla 1800-luvun loppupuolella ja auttoivat suomalaisia, mutta ei mit\u00e4\u00e4n mainintaa Martti Rautasesta.<\/span><\/p>\n

Pys\u00e4hdymme ajomatkan aikana kuvaamaan erikoisia kalliomuodostelmia tien varressa. Iltap\u00e4iv\u00e4n kuumimpaan aikaan saavumme yht\u00e4kki\u00e4 er\u00e4maan keskell\u00e4 sijaitsevaan lodgeemme, joka on entinen karjatila. Mik\u00e4 ihanuus siell\u00e4 matkalaisia odottaakaan: siell\u00e4 on uima-allas!<\/span><\/p>\n

Illalla meill\u00e4 on retki l\u00e4heisille vuorille, joilta ihailemme auringonlaskua. Ilma on kuin kes\u00e4ilta Suomessa, samettinen. Matkalla n\u00e4imme keih\u00e4santilooppeja, joka on Namibian kansallisel\u00e4in. Loppuillasta nautimme p\u00e4iv\u00e4llist\u00e4 etel\u00e4n l\u00e4mpim\u00e4n t\u00e4htitaivaan alla.<\/span><\/p>\n

Her\u00e4tys kello viisi aamulla<\/h3>\n

Aamulla k\u00e4nnykk\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kello viisi. On viel\u00e4 pime\u00e4\u00e4. Hellevaatteet p\u00e4\u00e4lle, reppu kuntoon ja vett\u00e4 paljon mukaan. Lodgen vastaanotosta saamme aamiaispaketit mukaamme. Bussilla kohti <\/span>Namib-Naukluftin<\/span><\/em> kansallispuistoa ja Sossusvlein hiekkadyynej\u00e4.<\/span><\/p>\n

Puoli seitsem\u00e4n paikkeilla kuvasimme auringonnousun, kuten olimme edellisen\u00e4 iltana kuvanneet auringonlaskunkin. Kansallispuiston portilla vaihdoimme bussin maastoautoihin, sill\u00e4 perinteiset tiet loppuivat.<\/span><\/p>\n

Alkoivat valtavat hiekkavuoret, dyynit, jotka ovat maailman korkeimpia ja miljoonia vuosia vanhoja. Sitten maasturista ulos ja porukka jakautuu kahtia: osalle riitt\u00e4\u00e4 matalammat dyynit, osa yritt\u00e4\u00e4 yli 300 metri\u00e4 korkealle dyynille. Aurinko porottaa jo kuumasti, yli 30 astetta, hiekka upottaa nilkkoihin saakka ja nousukulma on jyrkk\u00e4. Vain nuorin porukastamme jaksaa nousta korkeimmalle dyynille.<\/span><\/p>\n

Laskeudumme hiekkadyynilt\u00e4 alas noin tuhat vuotta sitten kuivuneelle j\u00e4rvelle, jonka savinen pohja on kuin kovaa tiilt\u00e4. Siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on mustia kuivuneita puunrunkoja, joilla on ik\u00e4\u00e4 noin tuhat vuotta. Helpompi k\u00e4vell\u00e4 kuin upottavassa hiekassa.<\/span><\/p>\n

Maasturit odottivat paluumatkaa varten. Niinh\u00e4n sitten k\u00e4vi, ett\u00e4 kuskimme aloittivat hiekka-aavikolla kilpa-ajan: kurvailua ja vauhtia kovimmillaan yli 100 kilometri\u00e4 tunnissa. Hiekka p\u00f6llysi. Kaikki pysyiv\u00e4t kyydiss\u00e4 avolavamaastureissa.<\/span><\/p>\n

Paluumatka pys\u00e4hdyimme ihailemaan <\/span>Sesriemin<\/span><\/em> kanjonia, joka on muodostunut 18 miljoonaa vuotta sitten <\/span>Tsauchab<\/span><\/em>-joen eroosion voimasta. Sinne piti tietenkin laskeutua, vaikka oli hyvin jyrkk\u00e4\u00e4 ja ahdasta. Noin 20 metri\u00e4 syv\u00e4n rotkon pohjalla oli helppo k\u00e4vell\u00e4, muutama sata metri\u00e4 ja lopulta l\u00f6ytyi syv\u00e4nne, jossa oli viel\u00e4 vett\u00e4.<\/span><\/p>\n

Afrikkalaista hierontaa puoli p\u00e4iv\u00e4\u00e4<\/h3>\n

Taas aikainen her\u00e4tys ja kohti <\/span>Swakopmundin<\/span><\/em> rannikkokaupunkia. Soratie on edelleen nimismiehen kiharaa, kovaa rynkytyst\u00e4, mutta eteenp\u00e4in menn\u00e4\u00e4n. Sit\u00e4 kutsutaan afrikkalaiseksi hieronnaksi.<\/span><\/p>\n

Kahvitauko <\/span>Solitairessa<\/span><\/em>, jonka kahvilassa oli maistuvia apfelstrudeleita ja kanapee-leivoksia. Saksan vaikutus tuntuu viel\u00e4 Namibian keitti\u00f6ss\u00e4. Englanti on Namibian virallinen kieli, mutta saksaa puhuu viel\u00e4 noin 30 prosenttia v\u00e4est\u00f6st\u00e4.<\/span><\/p>\n

Eriv\u00e4rist\u00e4 hiekkaa on joka puolella. Joku pensas yritt\u00e4\u00e4 selviyty\u00e4 siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Yli kuuden tunnin rynkytyksen j\u00e4lkeen saavumme Atlantin rannalle Swakopmundiin ja majoitumme kaupungin keskustaan.<\/span><\/p>\n

Tarkoitus <\/span>Atlantissa<\/span><\/em> uimisesta tyss\u00e4\u00e4, kun n\u00e4imme rantakalliot ja parimetriset mainingit: tyydymme illastamaan <\/span>Jetty-ravintolassa<\/span><\/em>, joka sijaitsi noin 200 metri\u00e4 pitk\u00e4n laiturin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Tuntui kuin sekin olisi heilunut maininkien iskiess\u00e4 siihen.<\/span><\/p>\n

Pelikaani ja hylkeet vieraina<\/h3>\n

Vasta aamuyhdeks\u00e4n paikkeilla l\u00e4hdimme tutustumaan <\/span>Walvis Bayn<\/span><\/em> satamakaupunkiin. Se on luonnostaan syv\u00e4satama, jonne p\u00e4\u00e4sev\u00e4t my\u00f6s isot risteilij\u00e4alukset. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4mme oli oma katamaraani, jonne meit\u00e4 tulivat tervehtim\u00e4\u00e4n pelikaanit ja hylkeet.<\/span><\/p>\n

\"\"

Pelikaani k\u00e4vi tervehtim\u00e4ss\u00e4 Walvis Bayn katamaraaniristeilyll\u00e4.<\/p><\/div>\n

Katselimme tuhansia Afrikan hylkeit\u00e4 pienell\u00e4 hiekkaniemell\u00e4. N\u00e4imme my\u00f6s delfiineit\u00e4, jotka esittiv\u00e4t v\u00e4lill\u00e4 upeita loikkia veden p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Sitlootaan oli katettu runsas lounas, jossa oli tarjolla my\u00f6s paikan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 pyydettyj\u00e4 tuoreita ostereita. Muutamat meist\u00e4 maistoivat niit\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 ainakaan kertoneet mahataudista. Tarjolla oli paljon muutakin purtavaa, erityisesti mustekalaa. Miten mukavalta tuntuikaan raikas meri-ilma aavikon kuumuuden j\u00e4lkeen.<\/span><\/p>\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 teimme viel\u00e4 retken muutaman kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Swakopmundista sijaitsevaan <\/span>Mondesan<\/span><\/em> kyl\u00e4\u00e4n, joka perustettiin 1950-luvulla Swakopmundissa ty\u00f6skenteleville tummaihoisille. Etel\u00e4-Afrikka, joka tuolloin hallitsi maata, oli tuonut apartheid-politiikkansa my\u00f6s Namibiaan.<\/span><\/p>\n

Mondesa on niin kutsuttu <\/span>township<\/span><\/em>, joita Etel\u00e4-Afrikan valkoinen hallitus rakensi muille kuin maan valkoiselle v\u00e4est\u00f6lle. Townshipeiss\u00e4 asuvat ihmiset k\u00e4viv\u00e4t yleens\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 l\u00e4heisill\u00e4, vain valkoisille nimetyill\u00e4 alueilla. Valkoisten alueilla liikkumista varten ei-valkoiset tarvitsivat passin. Rotuerottelua ei en\u00e4\u00e4 ole, mutta sen varjot n\u00e4kyv\u00e4t niin Etel\u00e4-Afrikassa kuin Namibiassakin.<\/span><\/p>\n

\"\"

Mondesan townshipiss\u00e4 naiset ovat rakentaneet tyhjist\u00e4 muovipulloista myyntihuoneen k\u00e4sit\u00f6illeen.<\/p><\/div>\n

Mondesan townshipiss\u00e4 pikkutaloissa on s\u00e4hk\u00f6t ja alueella on vesi- ja viem\u00e4riputket. El\u00e4m\u00e4 niiss\u00e4 on hyvin haastavaa, nuorisoty\u00f6tt\u00f6myys on 50 prosenttia. Vierailimme vapaaehtoisten voimin toimivassa lastentarhassa, jossa oli siisti\u00e4 ja lapset iloisia. K\u00e4vimme viel\u00e4 ostoksilla paikallisten yksinhuoltaja\u00e4itien k\u00e4sity\u00f6kaupassa, jonka naiset ovat itse rakentaneet tyhjist\u00e4 pulloista. Ruokailimme alueen osuuskuntaruokalassa, vaikka aluksi v\u00e4h\u00e4n pelotti, mutta mit\u00e4\u00e4n ei ilmennyt.<\/span><\/p>\n

N\u00e4imme viel\u00e4 townshipin ulkopuolelle muodostuneen, aaltopellist\u00e4 ja sekalaisesta puutavarasta rakennetun h\u00f6kkelikyl\u00e4n, joka n\u00e4ytti ulottuvan silm\u00e4nkantamattomiin. Siell\u00e4 asuu arviolta 7 000 ihmist\u00e4 vailla s\u00e4hk\u00f6\u00e4, vett\u00e4 ja viem\u00e4r\u00f6inti\u00e4. Kaupunki on rakentanut yksinkertaiset tiilihuussit jokaista 20 perhett\u00e4 varten.<\/span><\/p>\n

Maailman vanhinta kasvia ihmettelem\u00e4ss\u00e4<\/h3>\n
\"\"

Maailman vanhimpiin kuuluva kasvi ikilehti eli welwitschia kasvaa Namibian aavikolla.<\/p><\/div>\n

Maailman vanhimpiin kuuluva kasvi ikilehti eli welwitschia kasvaa Namibian aavikolla.Swkopmundista jatkamme bussilla kohti p\u00e4\u00e4kaupunki Windhoekia. Matkan varrella n\u00e4emme uraanikaivoksen. Se on kiinalaisten omistuksessa. Kiinalaiset rakentavat my\u00f6s Namibian infraa, kuten teit\u00e4 ja lentokentt\u00e4\u00e4. Namibia on my\u00f6s maailman suurimpia timanttien tuottajia, mutta timanttikaivoksista huolehtii etel\u00e4afrikkalainen <\/span>De Beers<\/span><\/em>. Suomikin voisi tehd\u00e4 enemm\u00e4n talousyhteisty\u00f6t\u00e4 Namibian kanssa.<\/span><\/p>\n

Aavikolla pys\u00e4hdymme tutkimaan yht\u00e4 maailman vanhimpiin kuuluvaa kasvia, <\/span>ikilehte\u00e4<\/span><\/em> eli <\/span>welwitschiaa<\/span><\/em>, joka esiintyy luonnonvaraisena ainoastaan Namibian aavikolla. Se saattaa el\u00e4\u00e4 jopa yli 2\u00a0000vuotta vanhaksi! Kasvin l\u00f6ysi ensimm\u00e4isen\u00e4 it\u00e4valtalainen kasvitieteilij\u00e4 <\/span>Friedrich Welwitsch<\/span><\/strong> vuonna 1859.<\/span><\/p>\n

Matkalla n\u00e4imme my\u00f6s kuumaiseman: tuhansia vuosia sitten purkautunutta tulivuoren laava- ja tuhkakentt\u00e4\u00e4, jossa mik\u00e4\u00e4n ei kasva.<\/span><\/p>\n

Nakambale tunnetaan Namibiassa hyvin<\/span><\/h3>\n

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon l\u00e4hetysty\u00f6n pioneeri Rautanen tunnetaan Namibiassa edelleen eritt\u00e4in hyvin. Ambomaalla, nykyiselt\u00e4 nimelt\u00e4\u00e4n <\/span>Olukonda<\/span><\/em>, Rautanen toimi yli 50 vuotta l\u00e4hetysaseman johtajana, raamatunk\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 opetus- ja kasvatusty\u00f6ss\u00e4.<\/span><\/p>\n

Rautanen k\u00e4\u00e4nsi <\/span>Raamatun<\/span><\/em> ndongan kielelle, teki 19\u00a0000 sanaa k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4n ndonga-saksa-sanakirjan. Rautanen sai paikallisilta asukkailta lempinimen <\/span>Nakambale<\/span><\/strong>. Se tarkoittaa <\/span>sit\u00e4, joka pit\u00e4\u00e4 hattua<\/span><\/em>. Namibian paikallisoppaamme <\/span>Nathan<\/span><\/strong> kertoi, ett\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 oikein hyvin, kuka Nakambale oli. H\u00e4n sanoi ylpe\u00e4n\u00e4 olevansa my\u00f6s niilt\u00e4 seuduilta, miss\u00e4 Rautanen toimi ja olevansa luterilainen. Namibian asukkaista noin 85 prosenttia on kristittyj\u00e4. Luku on Afrikan korkeimpia, ellei korkein.<\/span><\/p>\n

Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta kutsui 1925 Rautasen kunniatohtorikseen. Samana vuonna vihittiin ensimm\u00e4iset ambomaalaiset papit. Rautanen kuoli 1926 ja on haudattu puolisonsa kanssa Olukondaan. Nyt siell\u00e4 toimii <\/span>Nakambale-museo<\/span><\/em> ja my\u00f6s Rautasen johdolla rakennettu ensimm\u00e4inen kirkko vuodelta 1889 on viel\u00e4 pystyss\u00e4. Me emme ehtineet t\u00e4ll\u00e4 matkalla k\u00e4ym\u00e4\u00e4n <\/span>Pohjois-Namibiassa<\/span><\/em> Ambomaalla, Olukondassa, mutta ehk\u00e4 seuraavalla.<\/span><\/p>\n

\"\"

Namibian vaakuna.<\/p><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Maassa sijaitsevat maailman vanhimmat hiekka-aavikot. Maailman vanhimpiin kuuluva kasvi, ikilehti, kasvaa siell\u00e4. Kauriin k\u00e4\u00e4nt\u00f6piiri kulkee maan poikki. Maa on kaksi ja puoli kertaa Suomen kokoinen, mutta asukkaita on vain puolet Suomen lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Martti on hyvin yleinen miesten etunimi ja Martta naisten. Ennen vanhaan matka sinne Suomesta saattoi kest\u00e4\u00e4 kaksikin vuotta, mutta nyky\u00e4\u00e4n sinne p\u00e4\u00e4see lent\u00e4m\u00e4ll\u00e4<\/p>\n

Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":15,"featured_media":5367,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[763],"jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/Capricorn-e1685023431535.jpg?fit=800%2C717&ssl=1","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5343"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/15"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=5343"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5343\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5365,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5343\/revisions\/5365"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media\/5367"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=5343"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=5343"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=5343"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}