{"id":4289,"date":"2021-12-29T10:53:23","date_gmt":"2021-12-29T08:53:23","guid":{"rendered":"http:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/?p=4289"},"modified":"2022-11-29T15:43:53","modified_gmt":"2022-11-29T13:43:53","slug":"kasivarren-lappi-ja-ruija-kutsuvat-vaeltajia-hiljaisen-ja-kiireettoman-luonnon-pariin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/kasivarren-lappi-ja-ruija-kutsuvat-vaeltajia-hiljaisen-ja-kiireettoman-luonnon-pariin\/","title":{"rendered":"K\u00e4sivarren Lappi ja Ruija kutsuvat vaeltajia hiljaisen ja kiireett\u00f6m\u00e4n luonnon pariin"},"content":{"rendered":"

Patikointia K\u00e4sivarren Lapissa, Aslak tulee apuun, J\u00e4\u00e4meren
\nlempe\u00e4t tuulet hyv\u00e4ilev\u00e4t Varangin vuonolla ja Norjan noitavainojen
\nikuiset tulet pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t.<\/h3>\n

Teksti Heino Ylisipola<\/b><\/span><\/p>\n

Kuvat Heino ja Helena Ylisipola<\/b><\/span><\/p>\n

Kodin avaimet ovat kateissa, vaikka viel\u00e4 \u00e4sken ne olivat k\u00e4siss\u00e4ni. Niit\u00e4 ei l\u00f6ydy sitten mist\u00e4\u00e4n. Auto on jo pakattu ja junan l\u00e4ht\u00f6\u00f6n on aikaa en\u00e4\u00e4 vajaa pari tuntia.<\/span><\/p>\n

Helena<\/b> laittaa talomme ulko-oven lukkoon omilla avaimillaan. Sitten kiireesti <\/span>Pasilaan<\/span><\/i> ja vanha Volvo ajetaan autojunaan. Pian alkaa matka y\u00f6n yli <\/span>Kolariin<\/span><\/i>.<\/span><\/span><\/p>\n

Pitk\u00e4\u00e4n suunniteltu vaellusmatkamme <\/span>K\u00e4sivarren Lappiin Mallan<\/span><\/i> luonnonpuistoon ja <\/span>Saanalle<\/span><\/i> on alkamassa tuttavapariskunnan, <\/span>Antin<\/b> ja <\/span>Leilan<\/b> kanssa. Heid\u00e4n kanssaan olemme valloittaneet r\u00e4nt\u00e4sateessa <\/span>Haltin<\/span><\/i> ja vaeltaneet Ison karhunkierroksen telttojen kanssa <\/span>Sallasta Rukalle<\/span><\/i>.<\/span><\/span><\/p>\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 juna saapuu Kolariin ja alkaa matka kohti <\/span>Kilpisj\u00e4rve\u00e4<\/span><\/i>. Matkalla pys\u00e4hdymme <\/span>Iiton<\/span><\/i> kyl\u00e4ss\u00e4, jossa on harvinainen luonnonn\u00e4ht\u00e4vyys: palsat. Ne ovat ikij\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevia \u2013 toistaiseksi \u2013 isoja kekomaisia suom\u00e4tt\u00e4it\u00e4, joilla on korkeutta muutama metri. Ne voivat olla jopa 3\u00a0000 vuotta vanhoja. Paikka on heikosti opastettu, siksi moni hurauttaa palsojen ohi pys\u00e4htym\u00e4tt\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Suomessa palsoja l\u00f6ytyy vain <\/span>Enonteki\u00f6lt\u00e4<\/span><\/i> ja <\/span>Utsjoelta<\/span><\/i>. <\/span>Ven\u00e4j\u00e4n<\/span><\/i> puolella <\/span>Siperiassa <\/span><\/i>niit\u00e4 on hyvin paljon. Ilmaston l\u00e4mpeneminen voi h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 ne kokonaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Kilpisj\u00e4rven vesi on kylm\u00e4\u00e4<\/b><\/span><\/h3>\n

My\u00f6h\u00e4\u00e4n iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 saavumme ensimm\u00e4iseen etappiimme <\/span>Kilpis-hotelliin<\/span><\/i>, joka tietysti sijaitsee <\/span>Kilpisj\u00e4rven<\/span><\/i> rannalla. Huonehintaan kuuluu sauna ja uintimahdollisuus Kilpisj\u00e4rven kristallinkirkkaassa vedess\u00e4. K\u00e4ymme kaikki uimassa tai pulahtamassa, sill\u00e4 vesi on korkeintaan kymmenasteista, mutta virkist\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Hotelli on tunnettu hyv\u00e4st\u00e4 ruoasta ja niin on t\u00e4ll\u00e4kin kertaa. Rautu on erinomaista. Hyv\u00e4n p\u00e4iv\u00e4llisen kruunaa koivuj\u00e4\u00e4tel\u00f6. Ajoissa nukkumaan, sill\u00e4 aamulla l\u00e4hdemme Mallan luonnonpuistoon. Vajaan parinkymmen kilometrin vaellus on edess\u00e4.<\/span><\/p>\n

\"\"

Saanan huippu on saavutettu. Kirjoittajan ja kuvaajan nimet on kirjoitettu postilaatikon vihkoon.<\/span><\/p><\/div>\n

Illalla tulee tekstiviesti vaimoni Helenan puhelimeen: \u201dMiksi olitte j\u00e4tt\u00e4neet avaimet roikkumaan kotinne ulko-oveen?\u201d Vanhin poikamme oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt pist\u00e4yty\u00e4 talossamme, kun oli k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 Malmilla. Onneksi k\u00e4vi ja l\u00f6ysi avaimet. Mik\u00e4 helpotus! Taitaa vanhuus iske\u00e4 p\u00e4\u00e4lle?<\/span><\/p>\n

Perjantai ja 13. p\u00e4iv\u00e4\u00a0<\/b><\/span><\/h3>\n

On perjantai ja elokuun 13. p\u00e4iv\u00e4. Leila laskee leikki\u00e4 ja sanoo, ett\u00e4 h\u00e4n ei ole ainakaan taikauskoinen.<\/span><\/p>\n

Maria-laiva<\/span><\/i> l\u00e4htee tasan aamukymmenelt\u00e4 Kilpisj\u00e4rven yli kohti <\/span>Koltalahtea<\/span><\/i>. Pikkulaiva on aivan t\u00e4ynn\u00e4, noin viitisenkymment\u00e4 ihmist\u00e4. <\/span>Laivaem\u00e4nt\u00e4 toivottaa Koltalahden laitu<\/span><\/span>rissa meille turvallista matkaa. Edess\u00e4 on noin kolmen kilometrin hyv\u00e4kuntoinen polku <\/span>Kolmen valtakunnan rajapyykille<\/span><\/i>. Em\u00e4nt\u00e4 muistuttaa erikseen meit\u00e4, jotka olemme ilmoittaneet palaavamme l\u00e4ht\u00f6pisteeseen patikoiden, ett\u00e4 Mallan vaellusreitti <\/span>Siilaskoskelle<\/span><\/i>, ison tien varteen parkkipaikalle on eritt\u00e4in kivikkoinen ja vaativa. Tietysti h\u00e4n muistaa mainita, mik\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 on kyseess\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Iso keltainen betonim\u00f6tisk\u00f6<\/b><\/span><\/h3>\n

Suomen<\/span><\/i>, <\/span>Ruotsin<\/span><\/i> ja <\/span>Norjan<\/span><\/i> rajapyykki on iso pari-kolme metri\u00e4 halkaisijaltaan oleva keltainen kartio rantavedess\u00e4. Ruma betonim\u00f6tisk\u00f6. M\u00f6tisk\u00f6n kiert\u00e4m\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4see k\u00e4ym\u00e4\u00e4n pikaisesti Ruotsissa ja Norjassa<\/span>.<\/span><\/span><\/p>\n

Rajapyykin j\u00e4lkeen jatkamme <\/span>Kalottireitille<\/span><\/i> ja kohti matkamme puoliv\u00e4liss\u00e4 olevaa <\/span>Kitsi-putousta<\/span><\/i>, jota my\u00f6s <\/span>Mallan kyyneleiksi<\/span><\/i> sanotaan. Polku on hyvin juurakkoinen ja kivikkoinen. Katse pit\u00e4\u00e4 suunnata koko ajan polkuun, ett\u00e4 pysyy pystyss\u00e4 edes sauvojen kanssa. Hetkeksi voi kohottaa katseensa ja ihailla Norjan ja Ruotsin lumihuippuisia tuntureita sek\u00e4 alhaalla siint\u00e4v\u00e4\u00e4 Kilpisj\u00e4rve\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dLaivaem\u00e4nt\u00e4 muistuttaa, ett\u00e4 Mallan vaellusreitti on eritt\u00e4in kivikkoinen ja vaativa. H\u00e4n muistaa my\u00f6s mainita, ett\u00e4 on perjantai ja 13. p\u00e4iv\u00e4.\u201d<\/span><\/strong><\/h2>\n

Matka taittuu mukavasti rupatellen. Yht\u00e4kki\u00e4 puolisen kilometri\u00e4 ennen Kitsi-putousta ylitt\u00e4ess\u00e4mme haastavaa louhikkoa, Leila kaatuu ja satuttaa polvensa pahasti. Kivi, jonka yksi s\u00e4rm\u00e4 on kuin keih\u00e4\u00e4nk\u00e4rki on osunut polvilumpioon ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se on murtunut pahasti. H\u00e4n ei pysty k\u00e4velem\u00e4\u00e4n lainkaan ja Siilaskoskelle, ison tien varteen on viel\u00e4 ainakin kymmenkunta kilometri\u00e4. Siihen pys\u00e4htyy vaelluksemme.<\/span><\/p>\n

\"\"

Kolmen valtakunnan, Suomen, Ruotsin ja Norjan rajapyykki on iso keltainen kartio rantavedess\u00e4, varsinainen betonim\u00f6tisk\u00f6.<\/span><\/p><\/div>\n

K\u00e4nnykk\u00e4 toimii ja saamme h\u00e4t\u00e4numerosta 112 apua. Tunnin j\u00e4lkeen paikalle p\u00f6rr\u00e4\u00e4 <\/span>Tromssasta<\/span><\/i> Norjasta pieni helikopteri. Sen kaksihenkinen miehist\u00f6, toteaa, ett\u00e4 meill\u00e4 ei ole hengenh\u00e4t\u00e4\u00e4 eik\u00e4 makuuasennossa<\/span> makaava loukkaantunut mahdu helikopteriin. Lupaavat l\u00e4hett\u00e4\u00e4 apua. Yrit\u00e4mme saada apua Suomesta.<\/span><\/span><\/p>\n

Lapin Aslak-pelastushelikopteri<\/span><\/i> on pelastusteht\u00e4viss\u00e4 <\/span>It\u00e4-Lapissa<\/span><\/i> ja kopteri pit\u00e4\u00e4 tankata <\/span>Sodankyl\u00e4ss\u00e4<\/span><\/i>, ennen kuin se voi lent\u00e4\u00e4 <\/span>K\u00e4sivarteen<\/span><\/i>. Aikaa kuluu ainakin kolme tuntia. Samalla h\u00e4t\u00e4keskus ilmoittaa, ett\u00e4 ambulanssi l\u00e4htee <\/span>Hetasta<\/span><\/i> kohti Kilpisj\u00e4rve\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Onneksi on melko hyv\u00e4 ilma, pilvipoutaista ja noin 15 astetta l\u00e4mmint\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 sataa tihuuttaa Juttelemme mukavia ja pid\u00e4mme mielialaa korkealla.<\/span><\/p>\n

Lopulta helikopteri tulee ja tuo paikalle kaksi ensihoitajaa, He ovat yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4 huippuammattilaisia. He laittavat jalan v\u00e4liaikaiseen kipsiin, k\u00e4\u00e4riv\u00e4t potilaan l\u00e4mp\u00f6huopaan ja nostavat ilmat\u00e4ytteisille paareille. Meille he sanovat, ett\u00e4 voimme jatkaa matkaamme. Helikopteriin ei mahdu loukkaantuneen lis\u00e4ksi ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 matkustajia.<\/span><\/p>\n

Jatkamme loppumatkan kolmisin kohti Siilaskoskea, Norjaan viev\u00e4n tien varteen automme parkkipaikalle. Jossain vaiheessa kuulemme taivaalta helikopterin \u00e4\u00e4nen. Siell\u00e4 Leila lent\u00e4\u00e4 kohti hoitoa. Vaikka vahinko sattui, olemme \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n tyytyv\u00e4isi\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 Suomessa saa apua maan joka kolkkaan, Lapissakin, vaikka siell\u00e4 on pitk\u00e4t v\u00e4limatkat. Pelastushelikopteri on ainoa apu paikkoihin, joihin ei muilla keinoin p\u00e4\u00e4se.<\/span><\/p>\n

Noin kymmenen tunnin helikopteri- ja paaritaksikyydin j\u00e4lkeen Leila on p\u00e4\u00e4ssyt <\/span>Rovaniemelle <\/span><\/i>sairaalaan. Tapahtumasta ehtii kulua vain vuorokausi, niin polvi on leikattu, parsittu ja laitettu kipsiin. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri oli luvannut, ett\u00e4 polvi paranee.<\/span><\/span><\/p>\n

Nyt Leila k\u00e4velee jo ilman vaellussauvoja ja kev\u00e4\u00e4ksi 2022 on jo varattu hiihtomatka Lappiin. Kun Lappi on ottanut kiinni, se ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 irti.<\/span><\/p>\n

Saanalle kivutaan melkein jonossa<\/b><\/span><\/h3>\n

Meid\u00e4n nelj\u00e4n hengen porukkamme jakaantuu nyt kahtia. Antti ajaa autollaan Rovaniemelle Leilan avuksi. Me kahdestaan p\u00e4\u00e4t\u00e4mme nousta <\/span>Saanalle<\/span><\/i>, 1029 m.<\/span><\/span><\/p>\n

Kilpisj\u00e4rven retkeilykeskuksen pihasta on vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 parkkipaikka. Autoja ja ihmisi\u00e4 on niin paljon.<\/span><\/p>\n

Alkunousu on oikein mukavaa pient\u00e4 tunturikoivikkoa ja v\u00e4lill\u00e4 pitkospuitakin. Vaeltajia tulee vastaan ja nopeampia pyyh\u00e4lt\u00e4\u00e4 ohi. Pian tulemme \u00e4skett\u00e4in rakennetuille, siisteille kiviportaille, askelmia on 213. Aurinko paistaa ja hiki pukkaa pintaan. V\u00e4lill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 siemaista vett\u00e4. Liikkeell\u00e4 on paljon ihmisi\u00e4, nuoria ja vanhoja. Taivalletaan melkein jonossa. Monella on mukana my\u00f6s koira.<\/span><\/p>\n

Lopulta saavutamme huipun ja postilaatikon, jonka vihkoon kirjoitamme nimemme. Sy\u00f6mme voileiv\u00e4t ison kiven suojassa kaikessa rauhassa ja sitten alas.<\/span><\/p>\n

Hetasta ei saa kahvikupillista<\/b><\/span><\/h3>\n

Kun Kilpisj\u00e4rven maisemat on patikoitu, Halti on valloitettu jo aikaisemmin, suuntaamme auton kohti Hettaa.<\/span><\/p>\n

\u00a0K\u00e4ymme tutustumassa Hetan kirkkoon, joka rakennettiin uudelleen Lapin sodan j\u00e4lkeen USA:n luterilaisten kirkkojen avustuksella. Saksalaiset olivat h\u00e4vitt\u00e4neet vanhan kirkon.<\/span><\/p>\n

\"\"

Hetan kirkko on rakennettu uudelleen Lapin sodan j\u00e4lkeen. Taiteilija Uuno Eskolan alttarisein\u00e4 on hyvin vaikuttava.<\/p><\/div>\n

Kirkon alttaritaulu tai paremminkin alttarisein\u00e4, jossa n\u00e4kyy mosaiikkipaloista tehtyj\u00e4 lappalaismiehi\u00e4 ja poroja vaalealla pohjalla on ainutlaatuisen herkk\u00e4. Se on taiteilija <\/span>Uuno Eskolan<\/b> tekem\u00e4 ja nimelt\u00e4\u00e4n <\/span>Taivaaseen astuva Jeesus siunaa Lapin kansaa<\/span><\/i>.<\/span><\/span><\/p>\n

Seuraavaksi haluaisimme kupilliset kahvia, mutta auki olevaa kahvipaikkaa ei Hetasta l\u00f6ydy. Suuntaamme auton kohti Norjan rajaa ja <\/span>Kautokeinoa<\/span><\/i><\/span>.<\/span><\/p>\n

Kivilompolon<\/span><\/i> rajanylityspaikalla norjalainen poliisi pyyt\u00e4\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4kseen kansainv\u00e4liset koronatodistukset. Ne oli jo kotona printattu Kanta-ohjelmasta. Lis\u00e4ksi pit\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ajokortit. Kaikki on kunnossa ja mies toivottaa <\/span>Velkommen til Norge<\/span><\/i>.<\/span><\/span><\/p>\n

Kautokeinon ohitamme pys\u00e4htym\u00e4tt\u00e4. Jatkamme matkaa <\/span>Kaarasjoelle<\/span><\/i>, norjaksi <\/span>Karasjok<\/span><\/i>. Ajamme suoraan leirint\u00e4alueelle ja ostamme telttapaikan hintaan 260 Norjan kruunua, noin 25 euroa. Olemme ainoa telttaileva pariskunta koko leirint\u00e4alueella. Kaikilla muilla on isot asuntoautot, suurimmat linja-auton kokoisia, ja joiden kylkeen on viritetty viel\u00e4 telttakatos. Autot kertovat, ett\u00e4 Norja on hyvin rikas maa.<\/span><\/span><\/p>\n

Teltassa tarkenee hyvin, kun on hyv\u00e4t makuupussit. Y\u00f6ll\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli noin viisi astetta.<\/span><\/p>\n

Haluaisimme n\u00e4hd\u00e4 <\/span>Norjan saamelaisten parlamenttitalon<\/span><\/i>, mutta koronan vuoksi sinne ei p\u00e4\u00e4stet\u00e4 matkailijoita.<\/span><\/span><\/p>\n

Sitten k\u00e4\u00e4nnymme kohti Suomea ja <\/span>Utsjokea<\/span><\/i>. Ajelemme Norjan puoleista <\/span>Tenon rantatiet\u00e4<\/span><\/i>, joka on oikein hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa. Ylit\u00e4mme Tenojoen <\/span>Saamen sillan<\/span><\/i> kautta. Norjan rajaviranomainen toivottaa hyv\u00e4\u00e4 matkaa. Suomen puolella ei kukaan tule pys\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tai kyselem\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n.<\/span><\/span><\/p>\n

Kirkkotuvilla saa kahvia ja vohveleita<\/b><\/span><\/h3>\n

Olimme kuulleet kerrottavan <\/span>Utsjoen kirkkotuvista<\/span><\/i> ja p\u00e4\u00e4t\u00e4mme k\u00e4yd\u00e4 katsomassa ne. Kirkkotuvat sijaitsevat muutaman kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Utsjoen kirkonkyl\u00e4st\u00e4 etel\u00e4\u00e4n. L\u00f6yd\u00e4mme paikan helposti. Pieness\u00e4 punaisessa tuvassa nuori nainen paistaa vohveleita ja tarjoilee kahvia pient\u00e4 maksua vastaan. Ty\u00f6ntekij\u00e4t ovat talkoopalkalla ja tuotto menee <\/span>Suomen L\u00e4hetysseuralle<\/span><\/i>.<\/span><\/span><\/p>\n

Kiertelemme kymmenkunta kirkkotupaa, joissa seurakuntalaiset aikoinaan y\u00f6pyiv\u00e4t kirkkoreissuillaan. Samalla hoidettiin markkina- ja kauppa-asiat. On erinomaisen hieno asia, ett\u00e4 l\u00e4hes 200 vuotta vanhat kirkkotuvat on s\u00e4ilytetty ja restauroitu. Paikalta l\u00f6ytyy muun muassa savusauna, kalakellari ja rekiliiteri. Kaikki ovat hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa.<\/span><\/p>\n

Takaisin Utsjoen kirkonkyl\u00e4\u00e4n<\/span> Lapinkyl\u00e4n leirint\u00e4alueelle<\/span><\/i>. Siell\u00e4 on meit\u00e4 telttailijoita enemm\u00e4nkin ja vain muutama asuntoauto. Paikallisessa oluttuvassa ihmettelemme v\u00e4en v\u00e4hyytt\u00e4 katukuvassa. Em\u00e4nt\u00e4 kertoo, ett\u00e4 lohestus on Teno-joessa toistaiseksi kielletty, ja lis\u00e4ksi Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 tullut kyttyr\u00e4lohi on vallannut Tenon.<\/span><\/span><\/p>\n

Kyttyr\u00e4lohi on ik\u00e4v\u00e4 vieraslaji, joka vie Tenon lohelta elintilaa. Se tulee t\u00e4ysikasvuiseksi muutamassa vuodessa, kuolee ja ajautuu sitten rantakivikkoon.<\/span><\/p>\n

Kohti EU:n pohjoisinta kyl\u00e4\u00e4<\/b><\/span><\/h3>\n

Uusi aamu ja taas uudelleen Norjaan, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa ajelemme Teno-joen Suomen puolesta rantatiet\u00e4. <\/span>Nuorgamissa<\/span><\/i> pys\u00e4hdymme Suomen ja EU:n pohjoisimmassa kolkassa, miss\u00e4 on pieni muistokivi.<\/span><\/span><\/p>\n

\"\"

Utsjoen l\u00e4hes 200 vuotta vanhat kirkkotuvat on s\u00e4ilytetty ja restauroitu. Taustalla n\u00e4kyy C. L. Engelin piirt\u00e4m\u00e4 pappila.<\/p><\/div>\n

Koronatodistukset taas esiin. Norjan rajamies vilkaisee niit\u00e4 ja toivottaa tervetulleeksi maahan. Jonkin ajan kuluttua saavumme <\/span>Varangin vuonon<\/span><\/i> pohjukkaan ja l\u00e4hdemme ajamaan vuonon pohjoisrantaa seurailevaa tiet\u00e4 kohti <\/span>Vesisaarta<\/span><\/i>, norjaksi <\/span>Vads\u00f6<\/span><\/i>.<\/span><\/span><\/p>\n

Maisemat ovat majesteetilliset. Oikealla puolella n\u00e4kyy Varangin vuono, joka on osa <\/span>J\u00e4\u00e4merta<\/span><\/i>. Vasemmalla on matalia tuntureita. Puita ei juuri ole. N\u00e4kyvyytt\u00e4 on jopa kymmenen kilometri\u00e4 joka puolelle. Tuuli on lempe\u00e4n viile\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dPuita ei juuri ole. N\u00e4kyvyytt\u00e4 on jopa kymmenen kilometri\u00e4 joka puolelle. J\u00e4\u00e4meren tuuli on lempe\u00e4n viile\u00e4.\u201d<\/span><\/strong><\/h2>\n

Etsimme Vesisaaresta leirint\u00e4aluetta, l\u00f6yd\u00e4mme sen, mutta se on suljettu t\u00e4lt\u00e4 kes\u00e4lt\u00e4. Pakko menn\u00e4 kysym\u00e4\u00e4n huonetta hotellista, mutta <\/span>Scandic<\/span><\/i> on t\u00e4ynn\u00e4! Yst\u00e4v\u00e4llinen vastaanottovirkailija antaa meille yksityisen majatalon pit\u00e4j\u00e4n puhelinnumeron, josta voimme yritt\u00e4\u00e4 majoitusta.<\/span><\/span><\/p>\n

Majapaikkaa ei meinaa l\u00f6yty\u00e4<\/b><\/span><\/h3>\n

Numero ei vastaa ja menemme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n paikalliseen ravintolaan. Sitten k\u00e4nnykk\u00e4 pirahtaa ja majatalon em\u00e4nt\u00e4 kertoo, ett\u00e4 huone keittomahdollisuudella ja suihkulla l\u00f6ytyy. Maksaa tuhat Norjan kruunua y\u00f6lt\u00e4, noin sata euroa. Otamme sen.<\/span><\/span><\/p>\n

Oli hyv\u00e4 valinta. Her\u00e4\u00e4mme aurinkoiseen aamuun Vesisaaressa. Majatalon em\u00e4nt\u00e4 suosittelee meille kovasti k\u00e4ynti\u00e4 <\/span>Vard\u00f6ss\u00e4<\/span><\/i> eli suomalaisittain <\/span>Vuoreijassa<\/span><\/i>. Kaupunki on Norjan it\u00e4isin paikka. P\u00e4\u00e4t\u00e4mme j\u00e4\u00e4d\u00e4 viel\u00e4 toiseksi y\u00f6ksi. K\u00e4ymme <\/span>Hildosen <\/b>konditoriassa wienerikahveilla.<\/span><\/span><\/p>\n

N\u00e4k\u00f6alatie Vuoreijaan kulkee pienten kylien l\u00e4pi. Kylien nimet on usein merkitty norjaksi, saameksi ja suomeksi. Olemme <\/span>Finnmarkissa<\/span><\/i> eli <\/span>Ruijassa<\/span><\/i>, jonne suomalaisia muutti paljon Isovihaa ja n\u00e4lk\u00e4vuosia pakoon. Suomalaisper\u00e4isi\u00e4 asukkaita kutsutaan kveeneiksi. Joku muistanee 1960-luvun loppupuolen kuuluisan m\u00e4kihypp\u00e4\u00e4j\u00e4n <\/span>Bj\u00f6rn Wirkolan<\/b>, joka on sukujuuriltaan kveeni.<\/span><\/span><\/p>\n

Kveenin kieli sai Norjassa kansallisen v\u00e4hemmist\u00f6kielen aseman vuonna 2005.<\/span><\/p>\n

Parin tunnin ajomatkan j\u00e4lkeen saavumme Varangin niemen it\u00e4isimp\u00e4\u00e4n kolkkaan ja edess\u00e4 on merimatka, mutta meren alitse. Vuoreija sijaitsee saarella, jonne johtaa 2890 metri\u00e4 pitk\u00e4 tunneli, joka syvimm\u00e4ll\u00e4\u00e4n kulkee 88 metri\u00e4 merenpinnan alapuolella. Mahtava kokemus ajaa autoa 80 km\/h meren alla!<\/span><\/p>\n

Tietysti pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 kahville, mutta ensimm\u00e4inen kahvila on suljettu, mutta l\u00f6yd\u00e4mme toisen, <\/span>Byggtorget<\/span><\/i>, jossa on hyv\u00e4\u00e4 kahvia, s\u00e4mpyl\u00f6it\u00e4 ja mansikkakakkua. Pist\u00e4ydymme Vuoreijan it\u00e4isimm\u00e4ll\u00e4 niemell\u00e4, jossa kaksi puu-ukkoa kiikaroi merelle, n\u00e4kyyk\u00f6 siell\u00e4 lis\u00e4\u00e4 suomalaisia tulossa Finnmarkiin.<\/span><\/span><\/p>\n

Norjassakin poltettiin noitia<\/b><\/span><\/h3>\n

Majatalon em\u00e4nt\u00e4 oli suositellut meille ehdottomasti k\u00e4ynti\u00e4 <\/span>Steilneset Memorial<\/span><\/i> -muistomerkill\u00e4. Se l\u00f6ytyy helposti: ikuinen tuli ja pitk\u00e4 muistorakennus. Kirkko jahtasi Norjassakin 1600-luvulla noitia. Vuoreijassa poltettiin 91 ihmist\u00e4 noituudesta syytettyin\u00e4. Heist\u00e4 14 oli miehi\u00e4. Uhrien muistoksi on tehty hyvin vaikuttava muistomerkki: j\u00e4ttim\u00e4inen, tumma lasikuutio, jonka sis\u00e4lle voi k\u00e4vell\u00e4. Siell\u00e4 roihuaa syytetyn tuolista ikuinen tuli, jonka isot peilit moninkertaistavat. Vieress\u00e4 on pitk\u00e4 puinen rakennus, jossa on muistotaulu jokaiselle 91 uhrille.<\/span><\/span><\/p>\n

Yksi tuomituista on <\/span>Finne-Elli<\/b>, ilmeisesti suomalaista alkuper\u00e4\u00e4. Paikka vet\u00e4\u00e4 hiljaiseksi. Olihan noitavainoja my\u00f6s Suomessa.<\/span><\/span><\/p>\n

Paluumatkalla Vesisaareen pys\u00e4hdymme <\/span>Kibergin<\/span><\/i> kyl\u00e4ss\u00e4, jossa sijaitsee <\/span>Partisaanimuseo<\/span><\/i><\/span> ja muistomerkki niille seudun asukkaille, jotka kuolivat partisaaneina toisessa maailmansodassa. Saksan miehitetty\u00e4 Norjan noin 100 henkil\u00f6\u00e4 l\u00e4hti Norjasta Varangin vuonon yli Neuvostoliittoon, josta k\u00e4sin he tekiv\u00e4t iskuja saksalaisia vastaan<\/span>.<\/span><\/p>\n

\"\"

Vuoreijan it\u00e4isimm\u00e4ll\u00e4 niemell\u00e4 kaksi puu-ukkoa kiikaroi merelle, n\u00e4kyyk\u00f6 siell\u00e4 lis\u00e4\u00e4 suomalaisia tulossa Finnmarkiin eli Ruijaan.<\/p><\/div>\n

Monet heist\u00e4 paljastuivat ja joutuivat saksalaisten k\u00e4siin sodan loppuvaiheissa. Saksalaiset eiv\u00e4t tunteneet armoa ja monta kymment\u00e4 norjalaista kuoli.<\/span><\/p>\n

Sodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 norjalaisista partisaaneista vaiettiin. Vasta 1992 Norjan kuningas <\/span>Harald V:n<\/b> toimesta valtio pyysi anteeksi ja palautti toiminnassa mukana olleiden kunnian. Neuvostoliiton kanssa yhteisty\u00f6t\u00e4 tehneet ja saksalaisia vastaan taistelleet norjalaiset rehabilitoitiin. Partisaanimuseon ulkopuolella on muistokivi, johon on hakattu norjalaisten ja neuvostoliittolaisten Varangin vuonolla kuolleiden nimet. Norjalaisten taulussa on <\/span>Heikkil\u00e4<\/b>-niminen mies. Muistokivien \u00e4\u00e4rell\u00e4 liehuvat pienet Norjan ja Ven\u00e4j\u00e4n liput.<\/span><\/span><\/p>\n

Olemme yll\u00e4tt\u00e4en saaneet tutustua naapurimaamme historiaan, josta Suomessa on puhuttu hyvin v\u00e4h\u00e4n tai ei ollenkaan.<\/span><\/p>\n

Kahden y\u00f6n j\u00e4lkeen j\u00e4t\u00e4mme mukavan majatalomme ja Vesisaaren. Auringonpaisteessa ajelemme Varangin vuonon rantatiet\u00e4 kohti Suomea ja <\/span>N\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00f6n <\/span><\/i>rajanylityspaikkaa. N\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00f6n rajanylitys on helppo: ajamme hiljaa yli rajan, kukaan ei kysele mit\u00e4\u00e4n ja olemme takaisin Suomessa. Alkaa sataa.<\/span><\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Patikointia K\u00e4sivarren Lapissa, Aslak tulee apuun, J\u00e4\u00e4meren lempe\u00e4t tuulet hyv\u00e4ilev\u00e4t Varangin vuonolla ja Norjan noitavainojen ikuiset tulet pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t. Teksti Heino Ylisipola Kuvat Heino ja Helena Ylisipola Kodin avaimet ovat kateissa, vaikka viel\u00e4 \u00e4sken ne olivat k\u00e4siss\u00e4ni. Niit\u00e4 ei l\u00f6ydy sitten mist\u00e4\u00e4n. Auto on jo pakattu ja junan l\u00e4ht\u00f6\u00f6n on aikaa en\u00e4\u00e4 vajaa pari tuntia. Helena<\/p>\n

Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":15,"featured_media":4298,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[763],"jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2021\/12\/Heino3-IMG-6609-scaled.jpg?fit=2560%2C1723&ssl=1","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4289"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/15"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4289"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4289\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4980,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4289\/revisions\/4980"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4298"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4289"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4289"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4289"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}