{"id":3795,"date":"2021-03-01T08:38:25","date_gmt":"2021-03-01T06:38:25","guid":{"rendered":"http:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/?p=3795"},"modified":"2021-03-22T12:13:36","modified_gmt":"2021-03-22T10:13:36","slug":"metsasuomalaiset-halutaan-unescon-maailmanperintokohteeksi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/metsasuomalaiset-halutaan-unescon-maailmanperintokohteeksi\/","title":{"rendered":"Mets\u00e4suomalaiset halutaan Unescon maailmanperint\u00f6kohteeksi"},"content":{"rendered":"

Norjalaisen kirjailijan Britt Karin Larsenin Finnskogen-sarja vie syv\u00e4lle Ruotsin ja Norjan suomalaismetsiin.<\/b><\/span><\/h3>\n

Teksti Heino Ylisipola<\/b><\/span><\/p>\n

Kuvat Minerva kustannus<\/span><\/strong><\/p>\n

Mik\u00e4 sai savolaiset talonpojat perheineen muuttamaan 1500-luvun lopulta alkaen <\/span>Pohjanlahden<\/span><\/i> yli <\/span>Ruotsiin<\/span><\/i>, asumattomille korpiseuduille <\/span>Taalainmaalle<\/span><\/i> ja <\/span>V\u00e4rmlantiin<\/span><\/i>?<\/span><\/span><\/p>\n

Yksi vastaus l\u00f6ytyy vuodelta 1579, jolloin <\/span>Kustaa Vaasan<\/b> nuorin poika, <\/span>Kaarle<\/b>, my\u00f6hemmin kuningas <\/span>Kaarle IX<\/b>, sai herttuakunnakseen Keski-Ruotsin er\u00e4maat. Kaarle lupasi seitsem\u00e4n verovapaata vuotta jokaiselle, joka ryhtyy asuttamaan herttuakunnan korpiseutuja.<\/span><\/span><\/p>\n

Kustaa Vaasa asutti 1500-luvulla <\/span>Savoa<\/span><\/i> ja vuosisadan loppupuolella tavoite oli t\u00e4yttym\u00e4ss\u00e4. Uudisraivaajaperheet olivat suuria. Kun vanhin poika sai tilan, oli nuorempien lasten etsitt\u00e4v\u00e4 paikkansa muualta. Nuijasodan j\u00e4lkeen Suomessa oli my\u00f6s n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4.\u00a0<\/span><\/span><\/p>\n

Arviolta 400 perhett\u00e4 l\u00e4hti Savosta ja <\/span>Pohjois-H\u00e4meest\u00e4<\/span><\/i> etsim\u00e4\u00e4n leve\u00e4mp\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4 valtakunnan l\u00e4nsiosista, olihan Suomi tuolloin osa Ruotsia. Savosta, <\/span>Rautalammin<\/span><\/i> suurpit\u00e4j\u00e4st\u00e4 l\u00e4hti ilmeisesti kymmeni\u00e4 perheit\u00e4. Osa perheist\u00e4 meni <\/span>Norja<\/span><\/i>n puolelle.<\/span><\/span><\/p>\n

Ruotsin mets\u00e4suomalaiset liki unohdettiin l\u00e4hes pariksi sadaksi vuodeksi, kunnes suomalainen kielitieteilij\u00e4 <\/span>Carl Axel Gottlund<\/b> l\u00f6ysi heid\u00e4t uudelleen 1800-luvun alkupuolen (1817 – 1821) opintomatkoillaan ja vaati voimakkaasti parannuksia mets\u00e4suomalaisten kurjiin elinolosuhteisiin. Gottlund perusti V\u00e4rmlantiin kolme mets\u00e4suomalaista seurakuntaa: <\/span>Juvanniemi<\/span><\/i>, <\/span>Lautasalmi<\/span><\/i> ja <\/span>Kirveskangas<\/span><\/i>.<\/span><\/span><\/p>\n

Sitten seurasi taas unohdus ja vasta nyt 2000-luvun kahta puolen mets\u00e4suomalaisista on kiinnostuttu taas uudestaan. Ruotsissa jopa puuhataan mets\u00e4suomalaisten asuinalueesta <\/span>Unescon<\/span><\/i><\/span> maailmanperint\u00f6kohdetta. Se olisi kunniaosoitus mets\u00e4suomalaisille, jotka s\u00e4ilyttiv\u00e4t oman kansallisen, savolais-suomalaisen kulttuurinsa noin 400 vuoden ajan kahden voimakkaan valtakulttuurin puristuksessa<\/span>.<\/span><\/p>\n

1800-luvun alkupuolella mets\u00e4suomalaisia arvioidaan olleen noin 50\u00a0000 henke\u00e4 Keski-Ruotsin ja Norjan mets\u00e4seuduilla. Viimeiset mets\u00e4suomalaiset, jotka osasivat suomea hyvin, olivat <\/span>Johannes Johansson Oinonen<\/b> eli <\/span>Niittahon Jussi<\/b> ja <\/span>Karl Persson<\/b><\/span>. He kuolivat 1960-luvun lopulla. Nyt kukaan ei en\u00e4\u00e4 puhu suomea. J\u00e4ljell\u00e4 on vain suomalaisper\u00e4ist\u00e4 paikannimist\u00f6\u00e4<\/span>.<\/span><\/p>\n

Finnskogen-sarja<\/b> sukeltaa suomalaismetsiin<\/b><\/span><\/h3>\n

Norjalaisen kirjailijan <\/span>Britt Karin Larsenin<\/b> (synt. 1945) kirjasarja Finnskogen sukeltaa 1800-luvun puoliv\u00e4lin Norjan ja Ruotsin rajametsiin.<\/span><\/span><\/p>\n

\"\"

Norjalainen kirjailija Britt Karin Larsen on julkaissut seitsenosaisen teossarjan Finnskogen, joka kertoo el\u00e4m\u00e4st\u00e4 suomalaismetsiss\u00e4 1800-luvulla Ruotsin V\u00e4rmlannissa, Taalainmalla sek\u00e4 Norjan rajaseuduilla.<\/p><\/div>\n

Teossarjan aloitusosa on <\/span>Finnskogen, el\u00e4m\u00e4n kehto (Minerva 2018)<\/span><\/i>. Se kertoo mets\u00e4suomalaisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4 1800-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 alkaen. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on <\/span>Lina<\/b>, joka on menett\u00e4nyt jo kaksi lastaan. Nyt h\u00e4n on synnytt\u00e4nyt kolmannen lapsensa, tytt\u00f6vauvan.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Linan koti on kaukana mets\u00e4ss\u00e4, jossa h\u00e4n vaeltaa ihmisilt\u00e4 piilossa vastasyntyneen lapsensa kanssa etsim\u00e4ss\u00e4 ruokaa ja jonkinlaista majapaikkaa.<\/span><\/p>\n

Ruotsin ja Norjan rajamailla, jossain V\u00e4rmlannissa, Lina kohtaa kuulun karhunkaatajan ja hevostrokarin <\/span>Mustam\u00e4en Tanelin<\/b> ja monien vaiheiden j\u00e4lkeen heid\u00e4n yhteiselonsa pieness\u00e4 savupirtiss\u00e4 p\u00e4\u00e4see alkuun.<\/span><\/span><\/p>\n

Linan ja Tanelin el\u00e4m\u00e4 alkaa v\u00e4hitellen sujua, kuin avoparilta konsanaan. Seudulle tulee pappikin, joka alkaa opettaa lukemista ja pit\u00e4\u00e4 nuorille rippikoulua.<\/span><\/p>\n

Juhannuksen saunailta Mustam\u00e4en torpassa on kohtalokas. Se on yksi kirjan k\u00e4\u00e4nnekohdista. <\/b><\/span><\/h2>\n

Lina ei v\u00e4lit\u00e4 kirkosta eik\u00e4 papista, mets\u00e4 ja sen pyh\u00e4t puut ovat h\u00e4nen kirkkonsa. H\u00e4n on tottunut selviytym\u00e4\u00e4n omillaan.<\/span><\/p>\n

Linalla ja Tanelilla on kasvattityt\u00e4r <\/span>Hilda<\/b>, joka on aikuisuuden kynnyksell\u00e4. Kes\u00e4ll\u00e4 Mustam\u00e4en torppaan saapuu <\/span>Christianista <\/span><\/i>(<\/span>Oslosta<\/span><\/i>), Norjan p\u00e4\u00e4kaupungista kaksi nuorta miest\u00e4, ylioppilaita. Toisen heist\u00e4 pit\u00e4isi kirjoittaa sanomalehteen juttu syrj\u00e4seuduilla asuvasta kansasta, jolla on kummallisia tapoja; he asuvat omissa oloissaan, heill\u00e4 on erikoinen kieli ja he kylpev\u00e4tkin viel\u00e4 yhdess\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Juhannuksen saunailta Mustam\u00e4en torpassa on kohtalokas. Se on yksi kirjan k\u00e4\u00e4nnekohdista. Taneli, lapset, kasvatti-Hilda ja ylioppilaat saunovat yhdess\u00e4. Miehet nauttivat viinaa. Toinen ylioppilas raiskaa Hildan, jolloin Tanelin veri kuohahtaa. Taneli hakee piilukirveen. Toinen nuorukainen l\u00f6ytyy hakattuna ja kuolleena saunan nurkassa!<\/span><\/p>\n

Hilda tulee raskaaksi ja synnytt\u00e4\u00e4 poikalapsen, jonka h\u00e4n haluaa pit\u00e4\u00e4. Taneli piileskelee aikansa, mutta antautuu sitten virkavallalle ja joutuu k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n tuomiotaan Christianissa.<\/span><\/p>\n

Hilda l\u00e4htee<\/b> piikatyt\u00f6ksi N\u00f6rrjeen<\/b><\/span><\/h3>\n

Larsenin kirjasarjan toinen osa Finnskogen, <\/span>Taivaankarhun mets\u00e4 (Minerva 2019) <\/span><\/i>kertoo laveammin mets\u00e4suomalaisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Seudulla on my\u00f6s rikkaita taloja. Mustam\u00e4en torppa ja sen asukkaat ovat kuitenkin keskipisteess\u00e4 ja kirjan avainhenkil\u00f6it\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Torppa ei kuitenkaan el\u00e4t\u00e4 kaikkia ja Hilda joutuu l\u00e4htem\u00e4\u00e4n. Hilda l\u00e4htee k\u00e4vellen <\/span>N\u00f6rrjen<\/span><\/i> (Norjan) puolelle suomalaistaloon, jossa on sis\u00e4piian paikka vapaana. H\u00e4n haluaisi ottaa mukaansa lapsensa, jota kutsutaan <\/span>Larsiksi<\/b>, mutta se ei ole mahdollista. Lapsi j\u00e4\u00e4 kasvatus\u00e4idin, Linan hoitoon.<\/span><\/span><\/p>\n

Lars oppii Mustam\u00e4en torpassa suomea, mutta koulu on ruotsinkielinen ja siell\u00e4 saa puhua vain ruotsia. Koululaisten pit\u00e4\u00e4 kesken\u00e4\u00e4nkin puhua ruotsia, muuten tulee sapiskaa.<\/span><\/p>\n

Ruis tuottaa<\/b> hyvi\u00e4 satoja<\/b><\/span><\/h3>\n

Suomalaiset ovat V\u00e4rmlannissakin ty\u00f6teli\u00e4st\u00e4 kansaa. He viljelev\u00e4t pieni\u00e4 peltotilkkujaan. Kaskeaminen on kielletty jo yli sata vuotta sitten, mutta suomalaisilla on erikoisen hyv\u00e4\u00e4 ruista, joka tuottaa runsaita satoja. Jotkut suomalaismiehist\u00e4 erikoistuvat miilun- ja tervanpolttajiksi. Seudulle on ilmestynyt rautaruukkeja, joihin tarvitaan puuhiilt\u00e4.<\/span><\/p>\n

Larsen kuvaa ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isesti ja my\u00f6t\u00e4tunnolla, ehk\u00e4 ajoittain lapsellisestikin mets\u00e4suomalaisten el\u00e4m\u00e4\u00e4, jossa puutteen ja aherruksen keskell\u00e4 pilkahtelee pieni\u00e4 onnen hetki\u00e4. Mets\u00e4 on tuki ja turva sen asukkaille.<\/span><\/p>\n

My\u00f6s suomalaismetsist\u00e4 moni joutui muuttamaan <\/span>Amerikkaan<\/span><\/i>, joko vapaaehtoisesti tai pakolla. Ruotsikin osallistui kilpajuoksuun Pohjois-Amerikan valloittamisesta, siksi 1600-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 alkaen mets\u00e4suomalaisia my\u00f6s vangittiin ja l\u00e4hetettiin siirtolaisiksi Uuteen Ruotsiin eli <\/span>Delawareen<\/span><\/i> Pohjois-Amerikkaan. Delawaressakin suomalaiset meniv\u00e4t asumaan metsiin, joissa eliv\u00e4t sopuisasti delaware-intiaanien kanssa.<\/span><\/span><\/p>\n

Taneli p\u00e4\u00e4see<\/b> takaisin kotiin<\/b><\/span><\/h3>\n

Kirjasarjan kolmannessa osassa <\/span>Finnskogen, Kiven kiilto<\/span><\/i> (Minerva 2020) Larsen kertoo suomalaismetsien ankarasta n\u00e4lk\u00e4vuodesta, jolloin Mustam\u00e4en torpassakin ainoa lehm\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teurastaa ruoaksi.<\/span><\/span><\/p>\n

Taneli on k\u00e4rsinyt kymmenen vuoden rangaistuksensa Christianiassa ja p\u00e4\u00e4see kotiin Mustam\u00e4elle. Lina tapaa h\u00e4net vankeuden j\u00e4lkeen ensimm\u00e4isen kerran kirkonm\u00e4ell\u00e4, jossa jaetaan heini\u00e4 ja perunoita, jotta ihmiset ja el\u00e4imet selvi\u00e4isiv\u00e4t.<\/span><\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 alkaa taas sujua. \u201dOn viimein juhannusaatto, saunaan sytytet\u00e4\u00e4n pian tuli, ja savupirtti on koristeltu lehdill\u00e4 sek\u00e4 ulkoa ett\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4, jopa lattioilla on lehti\u00e4. Sein\u00e4t on jynss\u00e4tty hiekalla ja hakkuup\u00f6lkkykin pesty hienoksi. Tuoksuu raikkaalta, koivun ja haavan lehdilt\u00e4. My\u00f6s pihlajanoksia roikkuu katosta\u201d, kuvailee Larsen Mustam\u00e4en Tanelin ja Linan uutta el\u00e4m\u00e4nvaihetta.<\/span><\/p>\n

Ympyr\u00e4 tavallaan sulkeutuu, kun Taneli on poikansa <\/span>Danielin<\/b> kanssa pyydyst\u00e4m\u00e4ss\u00e4 karjaa h\u00e4tyytellytt\u00e4 karhua. Taneli ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4e vankilavuosien j\u00e4lkeen tarpeeksi hyvin, mutta poika n\u00e4kee ja h\u00e4nell\u00e4 on tarkka sihti: luoti osuu keskelle karhun rintaa. Is\u00e4 pelk\u00e4si poikansa puolesta t\u00e4m\u00e4n ampumataitoa, mutta nyt h\u00e4n on ylpe\u00e4 j\u00e4lkikasvustaan. Toinen polvi karhunkaatajana on alkanut.<\/span><\/span><\/p>\n

Mets\u00e4suomalaisilla<\/b> on my\u00f6s oma lippu<\/b><\/span><\/h3>\n

Mets\u00e4suomalaisilla on ep\u00e4virallinen lippukin, pohjoismainen ristilippu vihre\u00e4ll\u00e4 pohjalla. Se on ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 vuodesta 1978 l\u00e4htien<\/span>.<\/span><\/p>\n

\"\"

Mets\u00e4suomalaisilla on my\u00f6s oma, ep\u00e4virallinen lippu vuodesta 1978 l\u00e4htien. Ristilippuna se muistuttaa Pohjoismaiden virallisia lippuja. Vihre\u00e4 pohjav\u00e4ri tarkoittanee vihre\u00e4\u00e4 mets\u00e4\u00e4.<\/p><\/div>\n

Ruotsalaisia mets\u00e4suomalaisten j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4 ovat muun muassa prinssi <\/span>Daniel<\/b>, <\/span>Nobel<\/span><\/i>-palkittu ekonomisti <\/span>Gunnar Myrdal<\/b> ja pitk\u00e4aikainen p\u00e4\u00e4ministeri <\/span>Tage Erlander<\/b>. Suomessa Ruotsalaisen kansanpuolueen entinen kansanedustaja <\/span>Elisabeth Naucl\u00e9r<\/b> Maarianhaminasta<\/span><\/i> on mets\u00e4suomalaisten j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Erlander yhdistet\u00e4\u00e4n <\/span>Suhoisen<\/b> sukuun, joka saapui aikoinaan Ruotsiin <\/span>Joroisten <\/span><\/i>pit\u00e4j\u00e4st\u00e4 ja asettui vuonna 1654 V\u00e4rmlannin <\/span>L\u00f6v\u00e5seniin<\/span><\/i>.<\/span><\/span><\/p>\n

Seitsenosainen Finnskogen sarja on myynyt Norjassa yli 100\u00a0000 kappaletta. Larsenin kielen runollisuutta ja herkkyytt\u00e4 on verrattu ainutlaatuiseksi tavaksi kertoa vaietun kansan, mets\u00e4suomalaisten kohtaloista.<\/span><\/p>\n

Suomalainen kustantaja Minerva aikoo julkaista koko sarjan suomeksi. Nelj\u00e4s osa Finnskogen-sarjaa tullee kustantajan mukaan aikaisintaan kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2022.<\/span><\/p>\n

Minulla oli vaimoni kanssa tarkoitus matkustaa suomalaismetsiin kes\u00e4ll\u00e4 2020, mutta sitten tuli korona. 1990-luvun lopulla ajoimme perheen kanssa V\u00e4rmlannin suomalaismetsien l\u00e4pi matkalla Oslosta Tukholmaan ja k\u00e4vimme kahvilla <\/span>Honkaharju<\/span><\/i>-nimisess\u00e4 talossa. Ehk\u00e4 viel\u00e4 p\u00e4\u00e4semme sinne.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Norjalaisen kirjailijan Britt Karin Larsenin Finnskogen-sarja vie syv\u00e4lle Ruotsin ja Norjan suomalaismetsiin. Teksti Heino Ylisipola Kuvat Minerva kustannus Mik\u00e4 sai savolaiset talonpojat perheineen muuttamaan 1500-luvun lopulta alkaen Pohjanlahden yli Ruotsiin, asumattomille korpiseuduille Taalainmaalle ja V\u00e4rmlantiin? Yksi vastaus l\u00f6ytyy vuodelta 1579, jolloin Kustaa Vaasan nuorin poika, Kaarle, my\u00f6hemmin kuningas Kaarle IX, sai herttuakunnakseen Keski-Ruotsin er\u00e4maat. Kaarle<\/p>\n

Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":15,"featured_media":3796,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[656,657],"jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2021\/02\/2.jpg?fit=1386%2C924&ssl=1","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3795"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/15"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3795"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3795\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3806,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3795\/revisions\/3806"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3796"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3795"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3795"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matkailutoimittajienkilta.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3795"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}