Tatarstanilainen kansanmusiikkiyhtye Sornay esiintyy mm. perinneravintoloissa.

Siperian portilla kutsuu Tatarstan

Kahden ja puolen tunnin lennon päässä Helsingistä odottaa kuumuutta hohkava Tatarstan. Valtio, josta vielä muutama viikko sitten en ollut edes kuullut mitään.

Teksti Arja Aho Kuvat Reijo Härkönen

Pääkaupungin Kazanin lentokentällä ei uskoisi, että on Venäjällä. Ensivaikutelma maasta on ystävällinen ja jopa moderni. Maahantulokaavakkeita ei tarvitse täyttää, passintarkastusjonot hupenevat nopeasti, kenttä on siisti ja uusi.

Tatarstanin tasavallan matkailukomitea on kutsunut kuusi suomalaista toimittajaa tutustumaan maansa historiaan ja kulttuuriin. Saavumme maahan aamunkoitteessa. Finnairin suora lento Kazaniin kestää kaksi ja puoli tuntia.

Tie lentokentältä kaupungin keskustaan on leveä ja pramea. Kazan avautuu eksoottisena auringonnousussa. Toisaalla on moskeijoita ja ortodoksikirkkoja, toisaalla pilvenpiirtäjiä ja moderneja viihdekeskuksia.

Kazan on jakautunut kahtia, kuten oikeastaan koko Tatarstan, mutta hyvässä hengessä. Joen toisella puolella on moderni uusi kaupunki ja toisella puolella vanhakaupunki.

Tatarstan on "puoliksi kaikkea". Se on puoliksi ortodoksinen ja puoliksi islamistinen valtio. Sen asukkaista puolet on venäläisiä, puolet tataareja. Pääkielet ovat venäjä ja tataari. Tatarstanissa on tehty kautta aikain kauppaa. Se on Silkkitien pohjoinen osio, Siperian portti. Kaupankäynti on opettanut asukkaat suvaitsevaisiksi ja rauhaa rakastaviksi.

Neuvostoliiton hajoamisen aikana uhkana oli, että Tatarstanille käy kuten Tšetšenialle. Kummallakin on valtavat öljyvarannot. Mutta toistaiseksi maalla on asiat hyvin. Tatarstan on Venäjän ainoa federaatio, jolla on oma presidentti (toki Putinin lisäksi) sekä parlamentti. Suvaitsevaisuus näkyy arkielämässä. Maassa seka-avioliitot ovat arkipäivää. Uskonnoilla ei sodita tai kilvoitella. Osataan elää rauhallista yhteiseloa.

Melko pian huomaa myös, että Kazan on erittäin siisti kaupunki. Roskia ei oikeastaan näy missään. Tiet ja rakennukset ovat keskustassa priimakunnossa, muualla näkyy jo rosoisuutta. Kaupunki kunnostettiin perusteellisesti milleniumjuhliinsa vuoteen 2005. Kaupungista pidetään edelleen huolta. Presidentti Rustam Minnikhanov lenkkeilee lippis päässään kaupungilla tarkistamassa teiden ja rakennusten kuntoa ja kuulemma patistaa korjaustöihin, jos havaitsee vikoja.

Mystisiä sankaritarinoita

Tatarstanissa rakastetaan kirkkoja, moskeijoita ja sankaritarinoita. Maa on rakennettu rohkeudelle, kekseliäisyydelle ja uhrautuvaisuudelle. Kaikkien tarinoiden pohjana on rakkaus ja uskollisuus isänmaata kohtaan. Turistin on melko vaikea paikallistaa mitkä tarinat ovat tosia ja mitkä mielikuvituksen aikoinaan synnyttämiä, mutta kiehtovia ja eksoottisia ne ovat.

Esimerkkinä vaikkapa Kazanin Kremlin vinotorni. Tarinan mukaan Iivana Julma rakastui kuvankauniiseen Kazanin tataariprinsessaan ja oli päättänyt ottaa tämän omakseen. Uhkauksena oli, että jollei prinsessa suostuisi, alkaisi sota. Isänmaataan rakastava prinsessa suostui, mutta asetti ehdoksi tornin rakentamisen seitsemässä päivässä. Näin tapahtui. Ja kun torni oli viimein valmis, juoksi prinsessa morsiuspuvussaan torin huipulle ja heittäytyi kuolemaan.

Turistille Kazan on aika haastava. Monet opasteet ja viitat ovat vain kyrillisillä kirjaimilla ja venäjäksi. Tähän on jo tulossa muutos, osa opasteista on jo käännetty englanniksi. Kaupunkia ei ole myöskään suunniteltu käveltäväksi, vaan ajettavaksi. Niinpä meillekin myydään hotelli Korstonia viiden tähden hotellina, koska sen yhteydessä on ostoskeskus ja valtava parkkialue. Ei taida oikein suomalaisia vakuuttaa. Liikennekulttuuri on onneksi ystävällistä ja jalankulkijaa kunnioittavaa. Mutta etäisyydet ovat pitkät. Julkinen liikenne on edullista. Kaupungissa voi liikkua taksilla, linja-autolla tai metrolla, joka yhdistää modernin ja vanhan Kazanin.

Tatarstan ja Kazan ovat melko epävenäläisiä. Ihmiset ovat pääosin ystävällisiä sekä palveluhenkisiä. Palvelu on valtaosin hyvää, niinpä yhden tarjoilijan tympeys herättää lähinnä hilpeyttä. Tämä ei suostu puhumaan turisteille venäjää, koska osaa kuulemma englantia, eikä suostu jakamaan laskua itse, vaan teettää työn asiakkaillaan.

Kavisruokaa, kiitos

Suurimmat miinukset Tatarstan ja Kazan saavat palvelun hitaudesta, kielitaidottomuudesta sekä organisointikyvyn puutteesta. Tarjoilijat esimerkiksi tuovat ruoka-annokset yksi kerrallaan. Juuri koskaan isomman seurueen ihmiset eivät pääse syömään yhtä aikaan. Vegetaristina joudun usein odottamaan ruokaani pisimpään. Yhden kerran pääruokani tuotiin vasta, kun muu seurue oli jo siirtynyt jälkiruokaan.

Kazanissa on jonkin verran etnisiä ravintoloita, kuten japanilaisia ja georgialaisia, mutta ei yhtään kiinalaista. Maan oma ruokakulttuuri on sekoitus venäläisestä ja tataarien omasta. Paljon sieniä, keittoja ja usein alkuruuaksi niin kutsuttua talvisalaattia, joka muistuttaa italiansalaattia. Tataarien oma ruokakulttuuri on painottunut konditorian puolelle. Paikallisia perinneleipomuksia ovat hunajasta ja sokerista tehdyt pyramidit sekä chak-chakit, joita myydään ulkona kojuista.

Ruoka on kohtalaisen hyvää. Ja sitä löytyy mukisematta myös kasvisruokailijalle. Islamilaisuuden takia Tatarstanissa ymmärretään kasvisruuan merkitys. Tataarit syövät ravintoloissa kasvisruokaa, elleivät ole varmoja, että liha on oikeaoppisesti teurastettu.

Pubeja ja boikottia

Kazan on Venäjän merkittävä yliopistokaupunki. 1,2 miljoonan asukkaan kaupungissa on peräti 41 yliopistoa. Täällä ovat opiskelleet niin Tolstoi kuin Leninkin, joka tosin erotettiin yliopistosta huonon käytöksen vuoksi. Kaupungissa on harvinainen Lenin-patsas. Se esittää nuorta Lenininä, joka muistuttaa hämmentävän paljon amerikkalaista filmitähteä - Leonardo di Capriota! Opas kertoo, että kazanilaiset opiskelijat olivat lähettäneet näyttelijälle nuoren Leninin kuvan sekä kutsun filmifestivaaleille. Tarinan mukaan di Caprio olisi aluksi erehtynyt luulemaan Lenin kuvaa omakseen.

Arki-iltoina kaupunki hiljenee aikaisin. Viihdekeskukset ovat tyhjiä, eikä kävelykadun pubeissa joudu jonottamaan juomaansa. Kävelykadulta löytyy irkkupubi Trinity sekä kuubalainen Havana Libre, joka on pieni ja paikallisten suosima, sekä muutama paikallinen pubi, joitakin yökerhoja. Pääosin paikalliset viihtyvät kuulemma viikonloppuisin pubien sijaan viihdekeskuksissa, joissa on kaikkea mahdollista saman katon alla: keilausta, ruokailua, leffateattereita, olutbaareja… Viikonloput ovat kiireisiä. Moni paikka on auki läpi yön.

Venäjä-boikotit ovat purreet Tatarstanissakin. Varsinkin amerikkalaiset ja saksalaiset turistit ovat kadonneet. Mutta maan pääkaupunki Kazan on Venäjän sisällä kolmanneksi suosituin matkailukohde Moskovan ja Pietarin jälkeen.

Oli politiikasta mitä mieltä tahansa, venäläisen kulttuurin mahtavuutta ei voi edelleenkään kieltää. Kun istuu Kazanin konserttitalon salissa Rahmanovin juhlakonsertissa, ei voi kuin ihokarvat pystyssä ihailla muusikoiden taitoa. Katsomo on aivan täynnä. En ole koskaan nähnyt vastaavaa, että istuinpaikkojen lisäksi kaikki seinän vierustat ja vapaat tilat ovat täynnä seisovia kuulijoita. Paikalla on paljon nuoria opiskelijoita, perheitä, pariskuntia, haltioituneita miehiä. Pianistin osuuden päätyttyä koko katsomo nousee seisomaan. Kaikki taputtavat, orkesteria myöden. Pianisti joutuu saapumaan neljä kertaa lavalle ja soittamaan encorenkin.

Kazanissa on valtavasti kulttuuria: lukuisia teattereita, konserttisaleja, balettia. Liput ovat niin edullisia, että kenellä tahansa on varaa taiteeseen.

Viidessä päivässä ehtii tutustua hyvin Kazaniin ja lähialueisiin. Pari päivää kannattaa käyttää itse pääkaupungissa ja jos vain mahdollista käydä teattereissa (vaikka tataari). Monet esitykset on tekstitetty englanniksi.

Maa jaksaa yllättää vielä poislähteissä. Tiukkoihin turvatarkastuksiin tottunut turisti ei voi kuin huvittua lentokentällä. Turvatarkastuksen hoitavat vanhat maatuskat, jotka hätistelevät liian innokkaasti nestevarastojaan esittelevän turistin pois. Käsiään huiskien he komentavat: pois, pois, eivätkä vilkaisekaan turistin kasseihin.

Suosittelen:

Kazan Kreml eli vanha linnoitus. Kazanin sydän, jossa on kirkkoja, museoita, moskeijoita ja presidentin virka-asunto. Kremlin tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Kul Sharifin moskeija, kaupungin vanhin kirkko Blagoveschenskyn katedraali sekä maan oma kalteva torni. Kazan Kreml kuuluu Unescon maailmanperintölistalle.

Baumana-kävelykatu. Alkaa Kazan Kremliltä ja päättyy Tukayn aukiolle. Kauppoja ja pubeja, katutaitelijoita. Kadun alla on aikoinaan sijainnut kauppoja, joissa köyhät ihmiset asioivat, katutaso oli varattu ylhäisölle. Alatason entisöinti toteutuu jossain vaiheessa.

Vanha tataarilähiö (staro tatarskaja sloboda). Uudelleen rakennettu entisaikojen perinteinen lähiö.

Volga. Tatarstan on kahden joen, Volgan ja Kaman, rantavaltio. Volga on Euroopan pisin joki, joka on paikoin jopa 7 kilometriä leveä. Kazanin ulkopuolisiin kohteisiin kannattaa reissata myös veneillen.

Nuoren Leninin patsas.

Saarikaupunki Sviyazhsk. 30 km:n päässä Kazanista on Iivana Julman 1500-luvulla perustama linnoitussaari Kertoman mukaan Iivana Julma toi tullessaan 200 000 miehen joukkueen, jonka avulla kaupunki nousi 30 päivässä. Neuvostoliiton aikana rakennukset rapistuivat. Trotski asui saarella hetken. 1950-luvulla saarella oli vankimielisairaala. Saari avattiin uudelleen 2010. Siellä on paikallista asutusta ja pieni luostari.

Historiallinen Bolgar. Maan entinen pääkaupunki ja muslimien pyhiinvaelluspaikka. Bolgar on 170 km päässä Kazanista. Nähtävyyksiä ovat mm. Valkoinen moskeija, joka muistuttaa kovasti Taj Mahlia, sekä Suuri moskeija, Khanin peukalo (Tsingis Khanin poika hallitsi Bolgarissa), leipämuseo sekä maailman suurin Koraani, joka painaa 680 kiloa. Bolgar on päässyt Unescon maailmanperintölistalle. Gogolin klassikkoteoksesta tehty näytelmä Reviisori sijoittuu tälle alueelle.

Ruokapaikkoja

Khinkalnaya. Tarjolla georgialaista ruokaa. Monia erilaisia annoksia yhdessä jaettuna. Tästä löytyy myös vegetaristille syötävää.
Tugan avylym. Perinteistä tatarstanilaista ruokaa ja perinnekulttuuria.

Mistä tunnetaan

Ak Bars Kazan. Kazanin lumileopardit voittivat kaksi ensimmäistä KHL-mestaruutta.
Jääpalloseura Dynamo-Kazan voitti Venäjän mestaruuden 2011.

Jalkapallon MM-kisojen 2018 yksi isäntämaista.