perjantai, 20 toukokuun

Katastrofimatkailu – onnettomuuksilla mässäilyä vai uhrien kunnioittamista?

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Matkailussa kiinnostuksen herättäjänä toimivat usein matkakertomukset ja -kuvaukset, matkailun edistämiseen tehdyt elokuvat eri kulttuureista, kiiltokuvat palmurannoista, sinisestä merestä ja eksoottisesta luonnosta. Viime vuosina matkailussa on vahvistunut myös vastakkainenkin trendi: niin kutsuttu katastrofimatkailu.

 Teksti ja kuvat Marja-Liisa Kinturi

Katastrofimatkailu tarkoittaa sitä, että mennään katsomaan paikkoja, joissa on tapahtunut jokin iso, usein maailmanlaajuista huomiota saanut onnettomuus. National Geographic -lehti julkaisi kummituksilla ja kauhuelämyksillä ryyditetyn Halloween-juhlan aattona luettelon maailman seitsemästä kammottavimmasta matkailukohteesta otsikolla ”Pimeää matkailua: kun matkailu ja onnettomuus kohtaavat”. Ja täytyy tunnustaa: listalta löytyy monta myös omin silmin todennettua kohdetta.

Päällimmäisenä on Ukrainan ydinonnettomuuden surullinen kohde Tshernobyl, josta on tullut nyky-Ukrainan matkailuvaltti. Katastrofialueelle pääsee vain oppaan kanssa, ja suljetun alueen portilla on usein pitkiä turistibussien jonoja. Opas on tarpeen siksi, että alueella on edelleen paikkoja, joihin voi olla vaarallista mennä – joko liiallisen säteilyn tai rakennusten sortumisvaaran takia.

Yksi tuoreimpia tuholle ja kauhulle omistettuja kohteita on New Yorkin World Trade Centerin kaksoistornien tuho 11. syyskuuta 2001.

Näky kuolleesta kaupungista ja hylättyinä rapistuvista taloista on masentava, mutta niiden ympärillä kaikkialle tunkeutuva rehevä luonto vakuuttaa, että lopulta elämä kuitenkin voittaa. Kävin alueella jo vuonna 2008 ennen kuin siitä tuli matkailukohde, sekä uudestaan 2018 todistamassa kymmenien turistibussien jonoa suljetun alueen portilla.

World Trade Centerin pommi-iskujen muistomuseo New Yorkissa.

Todisteita ihmisen pahuudesta

Keski-Euroopassa toisen maailmansodan alla ja aikana pystytetyt keskitysleirit, kuten Auschwitz ja Birkenau kertovat kammottavuudessaan ihmisen pahuudesta, jota miljoonat ihmiset ovat tähän mennessä käyneet ihmettelemässä. Siinä kun Tshernobyl oli vahinko ja epäonnistuneen kokeen aikaansaama ketjureaktio, toisen maailmansodan keskitysleirit ovat todisteena ihmisen kyvystä pahuuteen ja toivottavasti auttavat pitämään mielessä, ettei vastaavaa enää koskaan pääsisi tapahtumaan.

Kansanmurhat eivät loppuneet toisen maailmansodan päättymiseen, eikä loppua taida vieläkään olla näkyvissä. Muistomerkkejä on pystytetty niin Kambodzaan, Bosniaan kuin Ruandaan, missä uhrien pääkalloja on nostettu esiin turistien ihmeteltäviksi.

Sachsenhausenin keskitysleiri on avoinna yleisölle.

Yksi tuoreimpia tuholle ja kauhulle omistettuja kohteita on New Yorkin World Trade Centerin kaksoistornien tuho 11. syyskuuta 2001 eli 20 vuotta sitten. Minua se kosketti erityisesti, sillä kuulin tuhosta hotellihuoneessa Pohjois-Karjalassa seminaarin lounastauolla avattuani huoneen television, joka lähetti kuvaa savuavista torneista. Oli kuin olisi katsellut katastrofielokuvaa.

Kun tajusin, että tilanne oli todellinen, soitin välittömästi Helsinkiin pojalleni kysyäkseni, oliko hänen silloinen tyttöystävänsä (ja nykyinen vaimonsa) päässyt turvallisesti Helsinkiin aamun lennolla. Kotona kaikki oli hyvin. Se oli viiteen päivään viimeinen Finnairin lento New Yorkista. Nyt kaksoistornien paikalla on tyylikäs, hyvällä maulla tehty muistomerkki ja museo, jossa vierailee vuosittain ehtymätön matkailijoiden virta. Onko matkailu katastrofipaikoille hyvä vai huono asia? Onko kyse onnettomuuksilla mässäilystä vai niiden uhrien kunnioittamisesta. Mielestäni jälkimmäisestä. Käynti panee hiljentymään, muistamaan ja miettimään, mitä ihmiskunta voisi tehdä, että vastaavaa ei tapahtuisi enää milloinkaan. Eri asia on, auttaako se.

 

 

 

Share.

Comments are closed.