torstai, kesäkuu 27

Killan edustaja Etelä-Amerikassa, osa 1

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Pablo Neruda: ”Ihminen, joka ei leiki, on menettänyt sisäisen lapsensa”

Runoilija ja nobelisti Pablo Neruda halusi jättää Chilen kansalle säätiön, joka valvoisi hänen perintöään ja edistäisi kirjallisuuden ja kulttuurin harrastusta. Neruda ei ehtinyt viedä säätiöprojektia satamaan. Hän kuoli 69-vuotiaana syyskuussa 1973, vain 12 päivää Chilen verisen vallankaappauksen jälkeen. Killan jäsen, toimittaja-valokuvaaja Adrián Soto vieraili Nerudan kotitalossa Isla Negrassa.
Säätiösuunnitelman edistäminen jäi Pablo Nerudan lesken, kirjailija Matilde Urrutian harteille. Sotilasdiktatuuri oli vielä voimissaan, kun säätiö, Fundación Pablo Neruda, perustettiin vuonna 1986, vuosi Matilden kuoleman jälkeen. Säätiö pyörittää laajan kustannustoiminnan ohella kolmea erikoista kotimuseota.
Neruda (1904-1973) oli runoilija, poliitikko, diplomaatti ja seikkailija. Lisäksi hän oli todella intohimoinen kerjäilijä, mistä hän oli erityisen ylpeä. Runoilijan kolme kotimuseota ovatkin kuin sokkeloisia leikkitaloja, ja jokainen niistä sijaitsee mykistyttävän kauniilla paikalla. Neruda keräisi muun muassa simpukoita, laivan keulakuvia, pelikortteja, naamioita, karttoja, veistoksia ja viinilaseja, kenkiä ja hattuja. Hän selitti elämänfilosofiaansa näin: ”Lapsi joka ei leiki, ei ole lapsi. Mies, joka ei leiki, on menettänyt lopullisesti sisäisen lapsensa, jota hän tarvitsee.” Neruda kirjoitti vuosien 1921 ja 1973 välisenä aikana yli kolme tuhatta runoa ja sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1971. Runoilijan tuotannon ytimessä on kolme aihetta: rakkaus, luonto ja yhteiskunta.
Viimeinen leposija Isla Negran puutarhassa
Neruda osti talon Isla Negrasta Tyynen valtameren rannalta palattuaan Euroopasta vuonna 1939. Hän kirjoitti myöhemmin: ”Talo kasvoi vähitellen, kuin ihminen, kuin puu.” Isla Negrassa Neruda kirjoitti suurimman osan laajasta tuotannostaan, esimerkiksi Canto Generalin, joka on laaja runokokoelma Latinalaisen Amerikan historiasta ja kulttuurista.
Jo 1950-luvulla runoilija kirjoitti: ”Toverit, haudatkaa minut Isla Negraan, lähelle merta jonka tunnen, lähelle kallioita, lähelle meren aaltoja, joita silmäni eivät enää tule näkemään.” Nyt Neruda ja Matilde on haudattu talon kukkivaan puutarhaan.
Isla Negran talo avautuu kohti Tyyntä valtamerta, jonka aaltojen väsymätön pauhu kuuluu talossa todella hyvin. Olohuoneesta, joka on täynnä laivan keulakuvia, voi seurata mahtavia auringonlaskuja.
Nerudan talojen yksi tärkeimmistä huoneista oli baari, missä hän otti vastaan ystäviä ja toimi baarimikkona. Runoilija rakasti suunnattomasti merta, ja näin baaritkin ovat kuin laivan baareja, joissa hän oli kapteeni. Isla Negran talo oli koko 17 vuotta kestäneen sotilasdiktatuurin ajan suljettuna. Nyt siellä vierailee vuosittain noin 300 000 ihmistä.
La Chascona, koti pääkaupungissa
Vuonna 1953 Neruda osti  tontin Santiagosta San Cristobálin kukkulan liepeiltä ja pyysi arkkitehtiystäväänsä auttamaan talon suunnittelussa. Tulos oli mielenkiintoinen. Talon huoneet kiipeävät pitkin kukkulan rinnettä. Santiagon liikenne oli 50-luvulla vähäistä, ja talon lähellä sijaitsi eläintarha. Neruda kommentoi vierailleen: ”On mukava herätä leijonan karjuntaan.”
La Chasconassa runoilija asui kolmannen vaimonsa Matilde Urrutian kanssa. Sotilasdiktatuuri iski välittömästi taloon syyskuussa 1973, ja Nerudan ruumiinvalvojaiset pidettiin tuhotussa talossa. Myöhemmin Matilde palasi taloon, korjautti sen ja asui siellä kuolemaansa asti.
La Chasconasta löytyy muun muassa Nerudan kirjasto, koska Isla Negran merellinen kosteus ei sopinut kirjoille.
La Sebastiana, talo Valparaison satamakaupungissa
Neruda halusi välillä pois Santiagosta ja osti Valparaisosta korkealla kukkulalla sijaitsevan talon, josta näki koko sataman. Avajaisjuhlat pidettiin 1961, ja isäntä kirjoitti talosta näin: ”Minä rakensin  talon. Piirsin sen ensin ilmaan, myöhemmin nostin sen lipun ja annoin sen liehua.”
La Sebastiana on viisikerroksinen sokkelo täynnä taideteoksia, merenkulkuun liittyviä esineitä ja monenlaisia erikoisuuksia, kuten puinen karusellihevonen Pariisista ja aasialaisia soittorasioita. La Sebastiana, kuten la Chascona, joutui diktatuurin ilkivallan kohteeksi. Espanjalainen telekommunikaatiojätti Telefonica maksoi talon kunnostamisen, ja museo avasi ovensa 1992.
Teksti ja kuvat Adrián Soto

Nerudan ja hänen vaimonsa Matilden viimeinen leposija on Isla Negran puutarhassa. Takana runoilijan rakastama talo.

Baari on Nerudan talojen tärkeä huone.

Kala oli Nerudan ex-libriksen tunnus.

Näkymä Nerudan työhuoneesta kohti Valparaison satamakaupunkia.

Nobelisti kirjoitti yli kolmetuhatta runoa.

Näkymä Nerudan työhuoneesta kohti Valparaison satamakaupunkia.

Kommentit

Kommentit

Share.

Leave A Reply